Alikersantti Harald Nugiseks ansaitsi 1.3.1944 Rautaristin Ritariristin

Tasan 70 vuotta sitten virolainen Eesti-divisioonan SS-unterscharführer (vastaa suomalaista alikersanttia) Harald Nugiseks suoritti Narvan rintamalla erittäin merkittävän "sotatoimen".

Venäjä oli valtavalla ylivoimalla hyökätessään onnistunut saamaan Narva-joen länsirannalta pahan sillanpään Vepsküla-Siivertsi alueelle ja ennättänyt kaivautua kunnolla asemiinsa ennen Eesti-divisioonan saapumista puolustamaan Viroa Narva-joella. Venäjän sotahistorioitsijoiden mukaan sitä sillanpäätä puolusti yksi rykmentti 378. jalkaväkidivisioonasta vahvennettuna konekivääripataljoonalla.[i]

Saatuaan hävitettyä Viron itsenäisyyspäivänä 24.2.1944 Riigikülan sillanpään Eesti-divisioona sai tehtäväkseen hävittää kyseisen Vepsküla-Siivertsi sillanpään. 1.3.1944 kello 7.05 alkoi varttitunnin kestäneen tulivalmistelun jälkeen yleishyökkäys Siivertsin sillanpäätä vastaan. 45. rykmentin I pataljoona suoritti rintamahyökkäystä Harald Riipalun johdolla ja 46. rykmentin I pataljoona obersturmbannführer (everstiluutnantti) Ain-Ervin Meren johdolla sivustasta.[ii]

Alivoimalla suoritetuissa hyökkäyksissä valtavan tulivoimaista vihollista vastaan kärsittiin melkoisia tappioita - varsinkin upseeritappioita. Vihollisella oli sillanpäässä 9 kpl 76 mm tykkiä, 11 kpl 45 mm tykkiä, 13 kpl 82 mm kranaatinheitintä, 47 konekivääriä ja 82 pikakivääriä.[iii]

Harald Nugiseks kuului obersturmführer (luutnantti) Helmut Rõõmussaaren johtamaan noin 40 miehen iskuryhmään. Vihollisella oli suuret tappiot, mutta iskuryhmästä haavoittuivat molemmat upseerit, ensin untersturmführer (vänrikki) Jaan Lumera ja sitten myös Rõõmussaare. Jäljellä iskuryhmässä oli 22 miestä.[iv]

Harald Nugiseks otti jäljelle jääneet iskuryhmän miehet komentoonsa ja veti iskuryhmän taemmas lepäämään ja täydentämään patruuna- ja varsinkin käsikranaattivarojaan. Hän keksi ottaa käyttöön ahkiot, jotta käsikranaattien ja käsikranaattikimppujen Gebalte Ladung  kuljetus iskuryhmän kärkeen voidaan varmistaa.[v]

 

 Gebalte Ladung

Käsikranaattikimppu koostui yhdestä käsikranaatista M43 varsineen (perunanuija) ja kuudesta räjähteen ympärille sidotusta käsikranaatista ilman vartta. Gebalte Ladung vastasi neljän kilon kasapanosta, mutta oli mukavampi heittää kun siinä oli varsi. Varren päässä oleva korkki auki, vetäisy narusta ja heitto. Noin kuuden sekunnin kuluttua narusta vetäisystä räjähde laukesi. Kylmähermoinen saattoi odottaakin pari sekuntia ennen heittoa, jotta lopputulos oli tehokkaampi, eikä vihollinen ennättänyt ainakaan heittää räjähdettä takaisin.

Pataljoonan esikuntaan oli saapunut tieto, että Harald Nugiseks oli ottanut iskuryhmän komennon - pataljoonan komentaja Ain-Ervin Mere otti Nugiseksiin yhteyden radiolla ja pyysi: "Nugiseks! Jos voitte, yrittäkää vielä. Vaasa on otettu."[vi] (Vaasa oli Talon raunioiden nimi).

Nugiseks vastasi: "Yritän Obersurmbannführer!"[vii]

Seurasi klassinen juoksuhaudan vyöryttäminen, jota oli opetettu Viron sotakoulussa. Pari miestä heittivät juoksuhaudan mutkan taakse käsikranaatteja tai kranaattikimppuja ja niiden räjähdettyä ensimmäinen mies hyppäsi kulman taakse suolaten konepistoolilla mahdolliset eloonjääneet.[viii] Erittäin oleellista oli säilyttää nopea eteneminen ja sen mahdollisti ahkioilla eteen vedetyt käsikranaatit ja karanaattiniput. Välillä käytettiin lähitaistelussa kenttälapioita ja puukkoja.[ix]

Nugiseks jäi kolme kertaa sortuvan taisteluhaudan maan alle mutta toverit kiskoivat hänet taas esille ja vyörytys jatkui, kunnes tehtävä oli suoritettu.[x]

300m matkalla heitettiin yli 1000 käsikranaattia. Riipalun ja Meren iskuryhmät kohtasivat ja kyseinen alue sillanpäästä oli puhdistettu. Nugiseksin iskuryhmän saalis oli yli 100 vihollista, joista 80 kaatuneina.[xi]

Tästä saavutuksesta Harald Nugiseks palkittiin Rautaristin Ritariristillä, joka vastaa Mannerheimristiä.

Se ei vielä tarkoittanut koko  Vepsküla-Siivertsin sillanpään valloitusta, mutta oli oleellinen askel siihen suuntaan.

 Harald Nugiseks

I luokan rautaristin saamisen jälkeen 7.3.1944.[xii]

 

 Harald Nugiseks

Ritariristin saamisen jälkeen. [xiii]

Sodan jälkeen Harald Nugiseks joutui Venäjän vainoamaksi ja tuomittiin 10 vuodeksi Siperiaan keskitysleirille isänmaansa puolustamisesta imperialistista roistovaltiota Venäjää vastaan. Tuomion jälkeen karkotettavaksi vielä viideksi vuodeksi.

25.3.1949 Venäjä kyyditti Virosta 20 700 ihmistä Siperiaan - mukana Harald Nugiseksin isä, äiti, veli ja sisar.[xiv]

Viron palautettua itsenäisyytensä voimaan Venäjän miehityksen alta Viron Puolustusvoimain komentaja Aleksander Einseln ylensi Harald Nugiseksin Viron reservikapteenin arvoon 17.7.1993. Viron presidentti Lennart Meri antoi 21.2.1994 Harald Nugiseksille Viron upseerinarvon - kapteeni.[xv]

 Harald Nugiseks

Itsenäisyytensä voimaan palauttaneen Viron asepuvussa 26.6.1999.[xvi]

 

 Harald Nugiseks

90-vuotissynttäreillä 22.10.2011[xvii]

22.10.1921 syntynyt Harald Nugiseks kuoli 2.1.2014 ja haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin - mukaan luettuna kunnialaukaukset - 10.1.2014. Viron Suojeluskunnan komentaja prikaatikenraali Meelis Kiili piti muistopuheen. Harald Nugiseksia olivat saattamassa viimeiselle matkalleen mm. kenraaliluutnantti Johannes Kert ja vara-amiraali Tarmo Kõuts.

Viro

Etusivulle


[i]     Mart Laar, Sinimäed 1944,  2006, sivu 120

[ii]    Mart Laar, Sinimäed 1944,  2006, sivut 120-121

[iii]   Mart Laar, Sinimäed 1944,  2006, sivu 120

[iv]   Heino Prunsvelt, Nugiseks - Ühe Rüütliristi kavaleri elutee kroonika, 2012, sivu 67

[v]    Heino Prunsvelt, Nugiseks - Ühe Rüütliristi kavaleri elutee kroonika, 2012, sivu 67

[vi]   Mart Laar, Sinimäed 1944,  2006, sivu 121

[vii]  Heino Prunsvelt, Nugiseks - Ühe Rüütliristi kavaleri elutee kroonika, 2012, sivu 67

[viii] Mart Laar, Sinimäed 1944,  2006, sivu 121

[ix]    Heino Prunsvelt, Nugiseks - Ühe Rüütliristi kavaleri elutee kroonika, 2012, sivu 67

[x]     Mart Laar, Sinimäed 1944,  2006, sivut 121-122

[xi]    Heino Prunsvelt, Nugiseks - Ühe Rüütliristi kavaleri elutee kroonika, 2012, sivu 67

[xii]   Heino Prunsvelt, Nugiseks - Ühe Rüütliristi kavaleri elutee kroonika, 2012, sivu 70

[xiii]  Heino Prunsvelt, Nugiseks - Ühe Rüütliristi kavaleri elutee kroonika, 2012, sivu 116

[xiv] Heino Prunsvelt, Nugiseks - Ühe Rüütliristi kavaleri elutee kroonika, 2012, sivu 161

[xv]  Heino Prunsvelt, Nugiseks - Ühe Rüütliristi kavaleri elutee kroonika, 2012, sivu 175

[xvi]  Heino Prunsvelt, Nugiseks - Ühe Rüütliristi kavaleri elutee kroonika, 2012, sivu 180

[xvii] Heino Prunsvelt, Nugiseks - Ühe Rüütliristi kavaleri elutee kroonika, 2012, sivu 191

Viro

Etusivulle

free counter