Ajatuksia sotilaskoulutuksesta

”Vanhoina hyvinä aikoina” sotilaskoulutus oli fyysisesti ja henkisesti raskasta, jotta nähtiin kenellä on edellytyksiä vaikkapa aliupseeriksi, upseeriksi tai vaativiin erikoistehtäviin. Pelkään pahoin että nykyinen pehmeä ja humaani koulutus johtaa turhiin tappioihin taistelukentällä. En tietenkään tarkoita että pitäisi simputtaa ketään, mutta koulutuksen on oltava kovaa ja vaativaa.

Ampumakoulutus

Ampumakoulutuksessakin on tainnut unohtua että vihollisetkin ampuvat. Pitäisi kyetä ampumaan nopeammin kuin vihollinen – ja saamaan osuma viholliseen nopeasti. Se on tärkeintä eikä suinkaan ”kympin tappaminen”. Itse pitäisi olla myös mahdollisimman pieni maali viholliselle – ja mielellään ”näkymätön”.

Kun olen itse antanut melkoisen pitkään ja runsaasti myös ampumakoulutusta, niin nostan siltä alalta esiin muutaman yksityiskohdan:

-        - varmistimen räplääminen olisi syytä unohtaa, siinä voi mennä henki kun varmistimen pois päältä ottamiseen kuluu aikaa ennen kuin voi laukaista;

-        - varmistimen räpläämisen sijaan pitäisi opettaa että sormi saa olla liipasinkaaressa vain laukauksen ajan ja heti pitää nostaa sormi liipasinkaaresta kun laukaus on ammuttu – silloin on turvallista liikkua vaikka ase ei ole varmistettu;

-        - lippaanvaihtoa on kylmäharjoiteltava niin että se sujuu nopeasti ilman että tarvitsee siirtää katsetta taistelukentältä aseeseen, lipastaskuun tai lippaaseen;

-        - lippaanvaihdon ajaksi on suojauduttava (vähintään pystystä polvelle jos ollaan partiossa tai hyökkäämässä);

-        - lippaanvaihdon tulee tapahtua niin, että on patruuna piipussa (on mahdollisuus ampua se viimeinen patruuna tarvittaessa kesken lippaanvaihdon);

-        - taistelijaparin pitäisi saada sovitettua toiminta siten että molemmilla ei ole lipas tyhjänä samaan aikaan, vaan ainakin toinen on aina valmis tulittamaan (kolmen miehen partiossakin voitaneen soveltaa);

-        - jokaisen sotilaan pitää päästä usein harjoittelemaan taisteluammuntaa jossa hänen pitää ampua useaa eri suunnilta ja eri etäisyyksiltä yllättäen hetkeksi (2-3 sekuntia) nousevaa taulua, eli on kytättävä taistelukenttää eikä vain omaa kääntyvää  taulua ennestään tiedossa olevalta etäisyydeltä (ensin yksin paikoiltaan, sitten liikkeestä,  sitten taistelijaparin kanssa yhteistyössä ja pitää ampua todella paljon);

-        - tähtäinasetuksen muuttamiseen ei ole useinkaan aikaa taistelukentällä (etäisyyden arviointi pitää tapahtua automaattisesti ja sen mukaisesti pitää muuttaa tähtäyspistettä) – kokonaan eri asia on oikea tarkka-ampuja joka ampuu todella pitkälle etäisyydelle ja käyttää laseretäisyysmittaria;

-        - tavalliselle sotilaalle on tärkeintä saada viholliseen nopeasti osuma, ei ole väliä osuuko ”kymppiin”, tarkka-ampujakoulutus on erikseen siellä jo hengityskin on tärkeää.

Marssikoulutus

Nykyisin on muotia ajatella että sotilaat kuljetetaan ajoneuvoilla paikasta a paikkaan b tai jopa että he taistelevat ajoneuvossa istuen. Näin voi toki joskus tapahtua sodassakin, mutta minusta hyvä marssikoulutus on silti tarpeen.  

-        - sopiva vaatetus ja varustus (marssin ajaksi on vähennettävä vaatetusta, ettei vaatteet kastu hiestä, marssitauoilla on lisättävä vaatetusta ettei tule kylmä);

-        - kaikkein tärkeintä on pitää sotilaan jalat hyvässä kunnossa (joka tunti 10-15 minuuttia pitkä marssitauko, jolloin vaihdetaan kuivat sukat – toki pitää olla pidempiäkin ruokailutaukoja, mutta silloinkin pitää vaihtaa kuivat sukat);

-        - jalkineet sään ja tehtävän mukaan (kumisaapas ei ole oikea varuste pitkällä marssilla kuivissa olosuhteissa, maiharia kannattaa käyttää silloin kun se on mahdollista, vesisateella ja märässä maastossa kumisaappaat, kovalla pakkasella huopakumisaappaat);

-        - opittava juomaan oikein (ihminen ei ole kameli, vaan tarvitsee usein pieniä määriä puhdasta juomavettä);

-        - marssikoulutusta pitää olla runsaasti ja sen kestoa ja kannettava kuormaa on lisättävä vähitellen (ensin riittää tetsetti ja ase sekä tunnin marssi, sitten kahden tunnin marsseja useita, sitten kolmen tunnin marssi, jne. viimein täyspakkauksen kanssa vähintään 8 tunnin marssi);

-        - esimerkiksi ampumaradalle tai suunnistamaan voidaan mennä ajoneuvon sijaan marssimalla.  

Viestikoulutus

Minua ottaa tosissaan päähän nähdä sotilasradion pitkä antenni käännettynä kaksinkerroin ja joskus jopa teipattuna sellaiseksi, ettei pitkä antenni sekaisi. Ja sitten ihmetellään miksi viestiyhteys ei toimi kun toimintaetäisyys kasvaa.  

Kouluttajia se ei aina ole haitannut – eivät ole ymmärtäneet mistään mitään.  

Antennin pitää olla pystyasennossa ja mahdollisimman korkealla – eikä suinkaan pitkin pituuttaan maassa kuten joskus näkee.

Johtamispaikoilla ei saa olla antenneja joista säteilevä RF-säteily paljastaa johtamispaikan sijainnin. Radioiden antenneineen pitää olla kaukana johtamispaikasta ja varustettu kauko-ohjauksella.  

Viestiliikenteen pitää olla erittäin lyhyttä, mieluiten lyhyt salattu purske eetteriin. Puheliikennekin pitää olla erittäin lyhyttä ja yksinkertaista. Pitkät jutut paljastavat sijainnin ja helposti johtavat tappioihin.  

Suojautuminen vihollisen tulitukselta

Sitäkin pitää harjoitella, harjoitella ja vielä harjoitella. Esimerkiksi marssin aikana tai taisteluampumakoulutuksessa ”viheltää” ja silloin jokaisen pitää vähintäänkin heti heittäytyä maahan eikä olla pystyssä, mieluiten käytetään ojia tms. suojautumiseen.  

Jokaisen on myös harjoiteltava poteron kaivamista kenttälapiolla – sekä tulituksen alaisena maaten, että normaalisti. Hiki säästää verta.  

Suojautuminen vihollisen tähystykseltä

Perinteisesti on käytetty naamioverkkoja, naamiovärejä (myös kasvot), paikallista materiaalia kuten oksia, jne. Siten on heikennetty vihollisen kykyä havaita meitä visuaalisella tähystyksellä. Se kaikki on edelleen hyvin tärkeää, mutta nykyisin on tärkeää suojautua myös lämpökameroilta ja –tähystimiltä.  

Sissitoiminta

Sissille on tärkeintä pysyä näkymättömissä mutta silti tuottaa viholliselle raskaita tappioita.  

Se tarkoittaa, ettei sissi käytä henkilökohtaista asettaan kuin viimeisessä hätätilassa itsepuolustukseksi. Sissi toki tarvitsee hyvän ampumataidon, mutta hän ei saa paljastaa missä hän on. Siksi myöskään singon käyttäminen ei ole oikein – näkyy kauas mistä singolla ammuttiin.  

Sissin parhaat aseet ovat erilaiset miinat ja räjähteet. Itse istuu poterossaan hyvin kaukana vihollisesta ja painaa nappia oikealla hetkellä tuhoten vihollisen kolonnasta ajoneuvon. Kylkimiina (uusi nimitys on kylkipanos), viuhkapanos ja kaukolaukaisimet ovat sissien tärkeimmät aseet.  

Kun sissit eivät jätä jälkikoirillakaan seurattavia jälkiä ja osaavat tuottaa jälittäjille suuria tappioita, niin sissien tappiot ovat olemattomia tai ainakin siedettäviä viholliselle aiheutettuihin tappioihin nähden.

Maanpuolustus

Etusivulle