Adolf Hitlerin puhe 22.6.1941

Adolf Hitler piti 22.6.1941 historiallisesti merkittävän puheen Saksan kansalle. Siinä varsin pitkässä puheessa Hitler esitti katsauksen lähihistorian tapahtumiin ja esitti perusteluita sille miksi hän katsoi Saksan olevan pakotettu ryhtymään kahden rintaman sotaan tehdessään ennakoivan iskun itään.

Se puhe kannattaa lukea huolella kokonaan olipa lukija sitten Hitleristä ja/tai natseista mitä mieltä hyvänsä. Kyseessä on hyvin merkittävä historiallinen tosiasia, joka on syytä tuntea oikean lähteen, eikä huhupuheiden perusteella.

Puheessaan Hitler puhuu myös Saksan sosialismista, joten aatehistoriastakin kiinnostuneille on kiinnostavaa luettavaa. Puheessa on mukana myös alkuperäinen pätkä koskien Suomen liittymistä sotaan – Im Bunde mit. Kannattaa vertailla tekstejä.

Valtakunnankansleri Hitlerin julistus Saksan kansalle 22.6.1941

Saksalaiset! Kansallissosialistit! Raskaiden huolien painamana, monikuukautiseen vaitioloon velvoitettuna olen odottanut tätä nyt koittanutta hetkeä, jolloin vihdoinkin voin puhua avoimesti. Kun Saksan valtakunta syyskuun 3. pnä 1939 sai Englannin sodanjulistuksen, uudistui siinä jälleen Britannian yritys tehdä tyhjäksi Euroopan vakiinnuttamiseen ja samalla sen kukoistukseen tähtäävät toimenpiteet alkuasteellaan ryhtymällä taisteluun mannermaan kulloinkin voimakkainta suurvaltaa vastaan. Sillä tavoin Englanti monilla sodilla aikaisemmin saattoi Espanjan turmioon. Sillä tavoin se kävi sotia Hollantia vastaan. Sillä tavoin se myöhemmin taisteli koko Euroopan tukemana Ranskaa vastaan, ja sillä tavoin se vuosisadan vaihteessa aloitti silloisen Saksan valtakunnan saartamisen ja vuonna 1914 maailmansodan. Yksinomaan sisäisen eripuraisuutensa vuoksi Saksa joutui vuonna 1918 tappiolle. Seuraukset ovat olleet pelottavat. Kun ensin oli valheellisesti selitetty, että taistelua oli käyty vain keisaria ja hänen hallitusjärjestelmäänsä vastaan, ryhdyttiin Saksan armeijan laskettua aseensa määrätietoisesti hävittämään Saksan valtakuntaa. Samaan aikaan kuin erään ranskalaisen valtiomiehen ennustelut, että Saksassa oli 20 miljoonaa ihmistä liikaa — että ts. nämä oli nälällä, taudeilta tai siirtolaisuudella poistettava —, näyttivät kirjaimellisesti toteutuvan, aloitti kansallissosialistinen liike työnsä Saksan kansan yhdistämiseksi ja samalla valtakunnan nostamiseksi uuteen kukoistukseen. Tämä kansamme uusi nousu ylös hädästä, kurjuudesta ja häpeällisen halveksunnan alaisuudesta tapahtui sisäisen uudestisyntymisen tietä. Semminkään Englantiin sen yhteydessä ei puututtu, saatikka sitä uhattu. Siitä huolimatta aloitettiin silmänräpäyksessä uusi, vihantäyteinen politiikka Saksan saartamiseksi. Koti- ja ulkomailla se johti noihin meidän tuntemiimme juutalaisten ja demokraattien, bolshevikkien ja taantumuksellisten salaliittoihin, joiden ainoana päämääränä oli estää Saksan uuden kansanvaltion pystyttäminen ja syöstä Saksa uudelleen voimattomuuteen ja kurjuuteen. Paitsi meihin, kohdistui tämän kansainvälisen maailmansalaliiton viha niihin kansoihin, joiden oli pakko, samalla tavoin onnen hylkääminä, mitä kovinta olemassaolontaistelua käyden hankkia jokapäiväinen leipänsä. Ennen kaikkea Italialta ja Japanilta riistettiin, vieläpä nimenomaisesti kiellettiin, osuus tämän maailman tavaroihin aivan kuten Saksalta. Näiden kansakuntien yhteenliittyminen oli sen vuoksi ainoastaan itsesuojelutoimenpide niitä uhkaavaa rikkauden ja vallan itsekästä maailmanliittoa vastaan. Mutta jo 1936 Churchill selitti, amerikkalaisen kenraalin Woodin Yhdysvaltain edustajainhuoneen eräässä valiokunnassa esittämien lausuntojen mukaan, että Saksa oli uudelleen käynyt liian mahtavaksi ja oli sen vuoksi hävitettävä. Kesällä 1939 oli Englannin mielestä koittanut hetki, jolloin äsken mainittu hävittäminen voitiin aloittaa ryhtymällä jälleen laajaan Saksan saartamispolitiikkaan. Tarkoitusta varten järjestetyn valhekamppailun ytimenä oli julistaa muut kansat vaaran uhkaamiksi, sitoa niiden kädet aluksi Englannin takuu- ja avunanto­lupauksilla ja sitten marssittaa ne kuten ennen maailmansotaa Saksaa vastaan. Siten onnistui Englannin toukokuusta elokuuhun 1939 levittää maailmaan väitteitä, että Saksa välittömästi uhkasi Liettuaa, Eestiä, Latviaa, Suomea, Bessarabiaa sekä Ukrainaa. Osa valtioista antoi vietellä itsensä hyväksymään näiden väitteiden ohessa tarjotut takuulupaukset ja liittyi siten uuteen Saksanvastaiseen saartorintamaan. Näissä olosuhteissa uskoin voivani omalletunnolleni ja Saksan kansan historialle vastata siitä, että en ainoastaan vakuuttanut näille maille, sts. niiden hallituksille, Englannin äskenmainittujen väitteiden olevan totuudenvastaisia, vaan sen lisäksi rauhoitin idän voimakkainta suurvaltaa esittämällä juhlallisia selityksiä etujemme rajoista.

Kansallissosialistit! Te olette varmaan kaikki tunteneet, että tämä askel oli minulle katkera ja raskas. Koskaan ei Saksan kansassa ole vallinnut vihamielisiä tunteita Venäjän kansoja kohtaan. Mutta jo kolmatta vuosikymmentä juutalais-bolshevistinen vallanpitäjäryhmä on ponnistellut Moskovasta käsin sytyttääkseen paloon ei ainoastaan Saksan vaan koko Euroopan. Ei Saksa ole koskaan koettanut viedä kansallissosialistista maailmankatsomustaan Venäjälle, vaan Moskovan juutalais­bolshevistiset vallanpitäjät ovat lakkaamatta pyrkineet alistamaan meidät ja Euroopan muut kansat yliherruuteensa, eivätkä ainoastaan henkisesti, vaan ensi sijassa nimenomaan sotilaallisessa mielessä. Mutta tämän hallitusjärjestelmän toiminnan tuloksena on kaikissa maissa ollut vain sekasorto, kurjuus ja nälänhätä. Minä puolestani sitä vastoin olen kahden vuosikymmenen ajan ponnistellut saadakseni mahdollisimman vähäiseltä sekautumisella ja ollenkaan aiheuttamatta häiriöitä tuotantotoiminnallemme Saksassa aikaan uuden sosialistisen järjestyksen, joka ei ainoastaan poista työttömyyttä, vaan yhä lisäytyvässä määrässä päästää työtä tekevän ihmisen osalliseksi työn tuloksesta. Kansamme taloudellisen ja yhteiskunnallisen uudestijärjestelyn politiikan — joka suunnitelmallisesti luomalla umpeen sääty- ja luokkavastakohdat viime kädessä pyrkii luomaan todellisen kansankokonaisuuden — tuottamat tulokset ovat koko maailmassa ainutlaatuisia. Sen vuoksi minulle elokuussa 1939 oli sangen vastenmielistä lähettää ministerini Moskovaan koettamaan vaikeuttaa englantilaisten Saksan-saarron politiikkaa. Tein niin vain tietoisena vastuustani Saksan kansalle, mutta ensi sijassa toivoen kuitenkin vihdoin voivani saada aikaan pysyvän jännityksenlaukeamisen ja pienentää meiltä kenties muuten vaadittavan uhrauksen suuruutta. Samalla kun Saksa Moskovassa juhlallisesti selitti kaikkien puheena olleiden alueiden ja maiden — lukuunottamatta Liettuaa — kuuluvan Saksan kaikkien poliittisten intressien ulkopuolelle, tehtiin nimenomainen sopimus sen tapauksen varalta, että Englannin todella onnistuisi kiihoittaa Puola sotaan Saksaa vastaan. Mutta tässäkin Saksa rajoitti vaatimuksiaan tavalla, joka ei ollut suhteellinen Saksan aseiden suorituksiin.

Kansallissosialistit! Seuraamukset tästä minun itseni toivomasta ja Saksan kansan etujen nimessä solmimastani sopimuksesta ovat olleet varsinkin asianomaisissa maissa eläville saksalaisille sangen raskaat. Runsaasti yli puolen miljoonan saksalaisen kansalaistoverin — kaikki pienviljelijöitä, käsityöläisiä ja työläisiä — on ollut pakko melkein yötä vasten jättää entinen kotimaansa välttyäkseen uudelta järjestelmältä, joka uhkasi syöstä heidät aluksi rajattomaan kurjuuteen, mutta ennemmin tai myöhemmin hävittää heidät täydelleen. Siitä huolimatta tuhansia saksalaisia on joutunut kadoksiin. On ollut mahdotonta saada tietoa heidän kohtalostaan tai edes oleskelupaikastaan. Heidän joukossaan on yksin Saksan valtakunnankansalaisia yli 160 miestä. Minä olen tästä kaikesta ollut vaiti, koska minun täytyi pysyä vaiti. Sillä minähän toivoin ratkaisevaa jännityksenlaukeamista ja, mikäli mahdollista, pysyvää sovintoa tuon valtion kanssa. Mutta jo meidän aloittaessamme marssimme Puolaan neuvostoliittolaiset vallanpitäjät yhtäkkiä vastoin sopimusta vaativat myös Liettuaa. Saksan valtakunnalla ei milloinkaan ole ollut aikomusta miehittää Liettuaa eikä se myöskään ole tehnyt vähäisintäkään senlaatuista viittausta Liettuan hallitukselle, vaan päin vastoin se torjui Liettuan silloisen hallituksen pyynnön saksalaisten joukkojen lähettämisestä tässä mielessä Liettuaan Saksan politiikan tarkoituksia vastaamattomana. Tästä huolimatta myönnyin minä tähän Venäjän uuteenkin vaatimukseen. Mutta se oli vasta alkua uusille, jatkuvilla kiristyksille, jotka sittemmin yhä uudelleen toistuivat. Puolan voitto, jonka Saksan joukot yksin olivat taistelleet, antoi minulle aiheen tehdä uuden rauhantarjouksen länsivalloille. Se raukesi kansainvälisten ja juutalaisten sodankiihoittajien vastustukseen. Mutta tämä tarjoukseni epääminen perustui jo tuohon aikaan siihen, että Englanti yhä vielä toivoi voivansa mobilisoida Saksaa vastaan eurooppalaisen liittokunnan yhdessä Balkanin ja Neuvosto-Venäjän kanssa. Lontoossa päätettiin lähettää mister Cripps suurlähettilääksi Moskovaan. Hän sai kiistämättömäksi tehtäväkseen solmia hinnalla millä tahansa uudelleen Englannin ja Neuvosto-Venäjän väliset suhteet ja kehittää ne Englannin toivomaan suuntaan. Tämän tehtävän suorituksesta on Englannin lehdistö sisältänyt tietoja, mikäli se taktillisista syistä ei ole katsonut paremmaksi vaieta. Syksyllä 1939 ja keväällä 1940 näyttäytyivät todella jo ensimmäiset seuraukset. Venäjän yrittäessä sotilaallisesti alistaa ei vain Suomea vaan Baltiankin valtiot se perusteli tätä esitystään yhtäkkiä sillä yhtä valheellisella kuin naurettavalle väitteellä, että sen oli suojattava nämä maat ulkopuoliselta vaaralta, sts, ehdittävä tuon vaaran edelle. Tällä saatettiin tarkoittaa ainoastaan Saksaa. Sillä mikään muu suurvalta ei ylipäänsä voinut Itämeren alueille tunkeutua, saatikka siellä käydä sotaa. Tästä huolimatta minun oli pakko vaieta. Mutta Kremlin vallanpitäjät jatkoivat heti eteenpäin. Saksan vetäessä keväällä 1940 taisteluvoimansa niinsanotun ystävyyssopimuksen mukaisesti kauas itärajalta, vieläpä suorastaan suureksi osaksi tyhjentäessä nämä alueet saksalaisista joukoista, venäläisten voimien keskitys alkoi jo tuohon aikaan sellaisessa laajuudessa, että sitä saattoi pitää ainoastaan tahallisena uhkauksena Saksalle. Molotovin tuohon aikaan henkilökohtaisesti antaman selityksen mukaan oli jo keväällä 1940 yksistään Baltian valtioissa 22 venäläistä divisioonaa. Koska Venäjän hallitus itse yhä väitti sikäläisen väestön niitä sinne pyytäneen, saattoi niiden sielläolon yksinomaisena tarkoituksena niin muodoin olla vain mielenosoitus Saksaa vastaan. Meidän sotilaittemme sitten toukokuun 10. päivästä 1940 alkaen murrettua ranskalais-brittiläisen vallan lännessä jatkettiin venäläisten joukkojen keskitystä itärintamamme äärelle kuitenkin vähitellen yhä uhkaavammassa laajuudessa. Elokuusta 1940 lähtien olen sen vuoksi katsonut, etten Valtakunnan edun nimessä enää voisi vastata asioista, jos jättäisin meidän muutenkin niin usein hävitetyt itäiset maakuntamme suojatta tätä bolshevististen divisioonien valtavaa voimienkeskitystä vastaan. Brittiläis-neuvostovenäläisen yhteistyön tarkoituksena on ollut niin vahvojen saksalaisten voimien sitominen itään, ettei Saksan johto voisi enää vastata varsinkaan ilmasodan kohdalta lännen sodan radikaalisesta päätökseensaattamisesta. Mutta tämä ei vastannut ainoastaan brittiläisen vaan myöskin neuvostovenäläisen politiikan päämäärää. Sekä Englanti että Neuvosto-Venäjä ovat nimittäin pyrkineet pitkittämään tätä sotaa niin kauan kuin mahdollista heikentääkseen koko Euroopan ja syöstäkseen sen yhä suurempaan voipumukseen. Venäjän suunnittelemalla hyökkäyksellä Romanian kimppuun oli samoin pohjaltaan oleva tarkoituksena anastaa ei vain Saksan vaan koko Euroopankin talouselämällä tärkeä tukiasema tai olosuhteiden mukaan ainakin tuhota se. Mutta juuri Saksan valtakunta on aina vuodesta 1933 lähtien loppumattoman kärsivällisesti ponnistellen pyrkinyt saamaan Kaakkois-Euroopan valtiot kauppatuttavikseen. Niiden sisäpoliittinen vakiutuminen ja järjestys olivat sen vuoksi elinkysymyksiämme. Venäjän hyökkäys Romaniaan ja Kreikan yhteys Englantiin uhkasivat lyhyessä ajassa muuttaa nämäkin alueet yleisen sodan näyttämöksi. Vastoin periaatteitamme ja toimintatapojamme minä neuvoin silloista, tällaiseen kehitykseen itse syypäätä Romanian hallitusta rauhan tähden suostumaan Neuvostoliiton kiristykseen ja luovuttamaan Bessarabian. Mutta Romanian hallitus uskoi oman kansansa edessä voivansa alistua tähän vain sillä edellytyksellä, että Saksa ja Italia korvaukseksi vähintään antaisivat takuun siitä, ettei Romanian jäljellejääneeseen osaan enää koskettaisi. Raskain sydämin tein tämän. Ennen muuta tämänkin takia: jos Saksan valtakunta antaa takuun, tämä merkitsee, että se myös pitää siitä kiinni. Me emme ole englantilaisia emmekä juutalaisia. Siten uskoin vielä viime hetkellä tehneeni palveluksen tämän alueen rauhalle, vaikkakin se tapahtui raskaan omakohtaisen velvoituksen hinnalla. Mutta saadakseni nämä pulmakysymykset lopullisesti ratkaistuksi ja samalla selville Venäjän asenteen Saksaan sekä itärajamme takana alati lisäytyvän mobilisaation takia esitin herra Molotoville kutsun saapua Berliniin. Neuvostoliiton ulkoministeri vaati silloin Saksalta valaistusta, sts. myönteistä vastausta, seuraaviin neljään kysymykseen:

Molotovin ensimmäinen kysymys: Suuntautuisiko Saksan takuu Romanialle myöskin Neuvostoliittoa vastaan siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto hyökkää Romaniaa vastaan? Vastaukseni: Saksan antama takuu on yleinen ja meitä ehdottomasti velvoittava. Mutta Venäjä ei koskaan ole meille ilmoittanut, että sillä Bessarabian ohessa olisi ylipäänsä vielä etuja valvottavana. Jo Pohjois-Bukovinan miehittäminen oli rikkomus tätä vakuutusta vastaan. Minä en sen vuoksi uskonut, että Venäjällä nyt yhtäkkiä olisi vielä pitemmälle meneviä aikeita Romaniaa vastaan.

Molotovin toinen kysymys: Venäjä tuntee itsensä uudelleen Suomen uhkaamaksi. Venäjä on päättänyt olla sitä sietämättä. Onko Saksa valmis olemaan antamatta minkäänlaista apua Suomelle ja ennen kaikkea vetämään pois kaikki vaihtoa varten Kirkkoniemeen kauttakulkumatkalla olevat saksalaiset joukot? Vastaukseni: Kuten tähänkään asti ei Saksalla ole Suomessa mitään poliittisia etuja. Mutta Saksan valtakunnanhallitus ei katso mahdolliseksi sietää Venäjän uutta sotaa pientä Suomen kansaa vastaan, semminkään kun emme koskaan ole voineet uskoa Suomen uhkaavan Venäjää. Mutta me emme ylipäänsä tahdo, että Itämerellä jälleen syntyisi sotanäyttämö.

Molotovin kolmas kysymys: Onko Saksa valmis suostumaan siihen, että Neuvostoliitto puolestaan antaa takuun Bulgarialle ja lähettää neuvostovenäläisiä joukkoja tässä tarkoituksessa Bulgariaan, minkä ohessa hän — Molotov — halusi selittää, ettei heidän tarkoituksenaan ollut tästä syystä esim. kuninkaan syrjäyttäminen. Vastaukseni: Bulgaria on suvereeninen valtio, enkä tiedä, että Bulgaria ylipäänsä olisi pyytänyt takuuta Neuvostoliitolta sillä tavoin kuin Romania Saksalta. Sitä paitsi täytyy minun tämän kysymyksen johdosta neuvotella liittolaisteni kanssa.

Molotovin neljäs kysymys: Neuvostoliitto tarvitsee kaikissa tapauksissa vapaan kauttakulun Dardanellien lävitse ja vaatii sen suojaksi muutamien tärkeiden tukikohtien miehittämistä Dardanelleilta tai Bosporilta. Suostuuko Saksa siihen vai ei? Vastaukseni: Saksa on puolestaan aina valmis suostumaan Montreux'n statuksen muuttamiseen Mustan meren valtioiden eduksi. Saksa ei ole valmis suostumaan venäläisten tukikohtien perustamiseen Salmien varrelle.

Kansallissosialistit! Minä omaksuin tuolloin ainoan mahdollisen asenteen, minkä Saksan valtakunnan vastuunalaisena johtajana mutta samalla myös Euroopan kulttuurin ja sivistyksen vastuuntuntoisena edustajana saatoin omaksua. Seurauksena oli Neuvosto-Venäjän Saksaa vastaan tähdätyn toiminnan vahvistuminen, ensi sijassa nimenomaan Romanian uuden valtion kovertamiseen ryhtyminen sisältä päin ja yritys propagandan avulla syrjäyttää Bulgarian hallitus. Romanian legioonan harhautuneiden, kypsymättömien aivojen avulla onnistuttiin Romaniassa lavastamaan vallankaappaus, jonka tarkoituksena oli valtionpäämiehen, kenraali Antonescun kukistaminen, sekasorron lietsominen maassa, jotta syrjäyttämällä laillinen valta olisi luotu edellytykset Saksan takuusitoumuksen voimaan-astumisen estämiselle. Huolimatta tästä uskoin yhä vielä olevan parasta pysyä jatkuvasti vaiti. Heti tämän yrityksen ajauduttua karille lisättiin jälleen venäläisten joukkojen keskittämistä Saksan itärajaa vastaan. Panssarimuodostelmia ja laskuvarjojoukkoja sijoitettiin yhä kasvavin määrin uhkaavan lähelle Saksan rajaa. Saksan sotavoimat ja kotiseutu tietävät, ettei vielä muutamia viikkoja takaperin itärajallamme ollut ainuttakaan saksalaista panssari- tai moottoroitua divisioonaa. Mutta jos tarvittaisiin lopullista todistusta siitä liitosta, minkä Englanti ja Neuvosto-Venäjä kaikesta harhauttamisesta ja naamioimisesta huolimatta ovat solmineet, niin sen antaa Jugoslavian selkkaus. Minun ponnistellessani viimeiseen saakka Balkanin rauhoittamiseksi ja esittäessäni ymmärtäväisessä yhteistyössä Ducen kanssa Jugoslavialle kutsun liittyä kolmen vallan sopimukseen, järjestivät Englanti ja Neuvostoliitto yhteistoimin tuon äkkiyllätyksen, joka yhdessä yössä syrjäytti silloisen, yhteisymmärrykseen valmiin hallituksen. Tänään voidaan Saksan kansalle ilmoittaa: Saksan-vastainen vallankaappaus Serbiassa ei tapahtunut ainoastaan englantilaisten vaan olennaisesti neuvostovenäläisten toimesta. Kun tästäkin vaikenimme, otti neuvostojohto uuden askeleen. Se ei ainoastaan järjestänyt vallankaappausta, vaan teki muutamia päiviä myöhemmin sille uskollisten apureittensa kanssa tunnetun ystävyyssopimuksen, jonka tarkoituksena oli vahvistaa serbialaisten vastustushalua Balkanin rauhoittamista kohtaan ja kiihoittaa heitä Saksaa vastaan. Eikä tämä ollut mikään platooninen pyrintöperä: Moskova vaati Serbian armeijan liikekannallepanoa. Sen johdosta, että vieläkin pidin parempana olla puhumatta, Kremlin vallanpitäjät ottivat vielä uuden askeleen samaan suuntaan. Saksan valtakunnanhallitukselle on nyt hallussaan todisteita, joista käy ilmi, että Venäjä antoi vakuutuksen aseitten, lentokoneitten, ammusten ja muiden sotatarvikkeiden toimittamisesta Saksaa vastaan Salonikin kautta, saadakseen Serbian lopullisesti mukaan taisteluun. Ja tämä tapahtui samalla hetkellä, jolloin minä itse vielä neuvoin Japanin ulkoasiainministeriä, toht. Matsuokaa, pyrkimään jännityksenlaukeamiseen Venäjän kanssa, yhäti uskoen siten tekeväni palveluksen rauhalle. Vain verrattomien divisiooniemme nopea läpimurto Skopljeen samoin kuin juuri Salonikin valtaus esti tämän neuvostovenäläis-englantilaisen salaliiton suunnitelmien toteutumisen. Mutta serbialaiset lentoupseerit pakenivat Venäjälle ja otettiin siellä heti liittolaisina vastaan. Vain akselivaltojen voitto Balkanilla teki tyhjäksi suunnitelman kietoa Saksa tänä kesänä kuukausia kestäviin taisteluihin kaakossa ja sillä välin suorittaa loppuun neuvostovenäläisten armeijojen rintamaanmarssi, lujittaa niiden sotavalmius, jotta sitten yhdessä Englannin kanssa ja odotettujen amerikkalaisten hankintojen tukemana olisi voitu kuristaa ja tukahduttaa kuoliaaksi Saksan valtakunta ja Italia. Täten Moskova ei vain rikkonut ystävyyssopimuksemme sitoumuksia vaan kurjalla tavalla petti ne. Ja tämän kaiken se teki samanaikaisesti kuin Kremlin vallanpitäjät viimeiseen saakka, aivan samoin kuin Suomen tai Romanian kohdalla, teeskentelivät ystävyyttä ja laativat näennäisen viattomia peruutuksia.

Mutta jos tähän saakka olosuhteet ovatkin pakottaneet minut aina vain vaikenemaan, niin on nyt se hetki vihdoin lyönyt, jolloin jatkuva syrjästäkatsominen ei olisi pelkkä laiminlyönti, vaan rikos Saksan kansaa, niin, koko Eurooppaa vastaan. Tänään seisoo noin 160 venäläistä divisioonaa rajamme äärellä. Viikkojen kuluessa on jatkuvasti tapahtunut rajanloukkauksia, ei vain meidän rajallamme, vaan yhtäläisesti kaukaisessa Pohjolassa ja Romaniassa. Venäläiset lentäjät ovat huvitelleet näiden rajojen ylittämisellä näyttääkseen meille, että he tuntevat olevansa näiden alueiden valtiaita. Kesäkuun 17. ja 18. päivän välisenä yönä venäläiset partiot jälleen tunkeutuivat Saksan alueelle ja ne voitiin vasta pitempiaikaisen tulitaistelun jälkeen iskeä takaisin. Täten on nyt lyönyt hetki, jolloin on välttämätöntä ryhtyä toimimaan tätä juutalais-anglosaksisten sodankiihoittajien ja samoin juutalaisten Moskovan bolshevikkikeskuksen vallanpitäjien salaliittoa vastaan.

Saksan kansa! Tällä hetkellä suoritetaan loppuun mittasuhteiltaan ja laajuudeltaan valtavin joukkojenkeskitys, mitä maailma tähän mennessä on nähnyt. Rinnan suomalaisten toverien kanssa seisovat Narvikin voittajan soturit pohjoisen Jäämeren äärellä. Saksalaiset divisioonat Norjan valloittajan komennossa suojaavat yhdessä suomalaisten vapaussankarien kanssa, joita heidän sotamarsalkkansa johtaa, suomalaista maaperää. Itä-Preussista alkaen Karpaatteihin saakka ulottuvat Saksan itärintaman joukko-osastot. Prutin rannoilta, Tonavan alajuoksulta Mustan meren rannikolle saakka liittyvät saksalaiset ja romanialaiset sotilaat yhteen valtionjohtaja Antonescun päällikkyyden alaisina. Tämän rintaman tehtävänä ei siten enää ole yksityisten maiden suojaaminen, vaan Euroopan turvaaminen ja niin ollen kaikkien pelastaminen. Minä olen sen vuoksi tänään päättänyt jälleen uskoa Saksan valtakunnan ja kansamme tulevaisuuden sotilaittemme huomaan. Jumala meitä tässä taistelussa auttakoon!

Adolf Hitler[i]