Vuonna 1943 olisi ollut paras tilaisuus hyökätä Suomesta Venäjälle

Jatkosodan alkuvaihe

Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan. 21.6. voimasuhteet selviävät tästä artikkelista. Silloin Venäjä oli vielä keskittämässä Suomen suuntaan lisää joukkoja. Esimerkiksi 1. Panssaridivisioona oli matkalla Sallaan, josta sen oli tarkoitus katkaista Suomi kahtia. 10. Mekanisoitu Armeijakunta (noin 1000 hyökkäysvaunua) oli matkalla Ensoon, josta sen piti kaahata Helsinkiin. Helsinkiin oli tarkoitus hyökätä myös lännestä Hangosta.

Saksan ennakoiva isku itään sotki kuitenkin Venäjän hyökkäysaikomuksen länteen, joten Venäjä joutui pian vetämään Suomen suunnalta hyökkäysjoukkojaan vähemmäksi, korvaamaan valtavia tappioitaan muilla rintamilla.

Vuonna 1943

Suomen ja Venäjän välisillä rintamilla ei tapahtunut mitään, teoriassa käytiin asemasotaa, käytännössä tapettiin aikaa.

Siten Venäjä voi vapaasti vetää Suomen vastaisilta rintamilta joukkoja vähemmäksi, saadakseen lisää joukkoja muualle. Saksa kärsi merkittävän tappion Stalingradissa kun sen 6. Armeija antautui. Venäjän joukot pistivät koko Saksan Eteläisen Armeijaryhmän lujille. Leningradista etelään käytiin kovia taisteluja kun Venäjä yritti ajaa saksalaiset joukot pois. Kurskin mutkan suurtaisteluun Venäjä tarvitsi suuret joukot.

Voimasuhteet Suomen rintamilla 1943

”Suomen tilanteen traaginen piirre korostui yhä sen seikan vuoksi, etteivät missään sodan vaiheessa olleet paikalliset taktiset olosuhteet olleet nykyistä edullisemmat suomalaisten ja saksalaisten offensiiville. Suomen puolustusministeri kertoi XXXVI VuorAK:n komentajalle, että Suomella oli rintamillaan 400 000 miestä, kun heitä vastassa oli vain 160 000-180 000 venäläistä. XX VuorA:lla [Saksan joukot Suomen Lapissa - jp] oli yli 170 000 miestä taistelujoukkoja arviolta 90 000 venäläistä vastassa.”[i]

Suomi olisi helposti saanut mobilisoitua ainakin 50 000 miestä lisää rintamalle ja Saksakin olisi voinut siirtää Norjasta merkittävän määrän lisää miehiä yhteiseen suurhyökkäykseen Suomesta Venäjän kimppuun.

Mitä sillä hyökkäyksellä olisi voitu saavuttaa?

Muurmannin rata olisi voitu katkaista Sorokasta ja vaikkapa valloittaa Muurmanski.

Marsalkka Erich von Mansteinin tehtäväksi oli annettu Leningradin valloitus, ehkäpä se hyökkäys Suomesta olisi auttanut myös Mansteinia joukkoineen.

Olisiko siitä ollut hyötyä?

Siihen kysymykseen ei ole helppoa vastausta. Jos Sorokka olisi vallattu vuoden 1941 lopulla tai 1942 alkupuolella, niin sillä olisi ollut suurstrateginen vaikutus. Silloin Muurmannin radan kautta virtasi valtava materiaalinen apu Venäjälle. Se apu pelasti Venäjän kaatumasta.

Vuonna 1943 Venäjä sai sitä materiaalista apua jo muitakin reittejä ja oli saanut omaakin tuotantoaan uudelleen käyntiin.

Seuraava mahdollisuus 1944 syksyllä

Vuonna 1943 Suomessa ei tapahtunut ”mitään tärkeää” sotilaallisessa mielessä – nukuttiin ”Ruususen unta”.

Venäjä aloitti IV Strategisen suurhyökkäyksen 9.6.1944 valloittaakseen koko Suomen. Kun Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot, niin Venäjä epäonnistui yrityksessään valloittaa koko Suomi.

Venäjän epäonnistuttua valloitusyrityksessään alkoi jälleen asemasota ja Venäjä veti parhaita hyökkäyskykyisiä joukkojaan Suomesta täydennettäviksi ja hyökkäämään Viron kimppuun. Suomen rintamilla tuli jälleen hiljaista ja Suomi solmi Venäjän kanssa erillisrauhan.

Sen erillisrauhan sijaan Suomi olisi voinut siirtyä hyökkäykseen ja helposti valloittaa takaisin Viipurin sekä menettämänsä alueet Kannaksella. Kannattaa muistaa, että Suomella oli edelleen hallussaan mm. Taipale Laatokan rannalla. Lupaamalla Saksalle siirtyä hyökkäykseen Kannaksella Suomi olisi taatusti saanut vieläkin enemmän materiaalista apua Saksalta kuin sai. Saksan joukot Suomessa olivat silloin tyhjän panttina, nekin olisivat voineet hyökätä vaikkapa Muurmanskiin.

Se on sitten kokonaan eri asia olisiko kannattanut hyökätä enää 1944 – Venäjällä olisi ollut voimaa hyökätä taas Suomen kimppuun 1946.

Se, ettei Suomi hyökännyt Sorokkaan keväällä 1942 pelasti Venäjän tappiolta.



[i] Earl F. Ziemke – Saksalaisten sotatoimet Pohjolassa 1940-1945;  1963; sivut 339-340

Jatkosota

Etusivulle

free counter