Venäjä yllytti suomalaisia punikkeja nousemaan kapinaan

Täydennetty 1.11.2006, 25.11.2007, 8.6.2010 Juhani Putkinen

Lainaus: "Asuessaan syyskuuhun 1917 saakka Helsingissä Lenin yllytti Suomen sosialisteja kiihkeästi vallankumoukseen ja vakuutti kuten aina suostuvansa Suomen itsenäisyyteen."[i]

Se puhe Suomen itsenäisyydestä oli tietenkin valhetta. Lainaus: "Karl Marxin tavoin Lenin katsoi, että sosialismin säilyminen riippui maailmanvallankumouksesta. Kun proletariaatti saisi vallan Venäjän kaltaisessa suuressa maassa, muiden maiden sosialistien velvollisuus olisi tukea sitä. Nationalististen ennakkoluulojen vuoksi oli kuitenkin julistettava, että Venäjään kuuluneilla mailla oli täysi oikeus irtautua siitä. Tästä ei olisi vaaraa sosialismille, jos näissäkin maissa toteutuisi köyhälistön diktatuuri, koska ne palaisivat silloin neuvostojen hallitseman Venäjän yhteyteen. Tätä kansallisuusoppiaan Lenin sovelsi myös Suomesta puhuessaan, ja sen muistaminen on aivan välttämätöntä, jotta maamme tapahtumat 1917-18 voitaisiin ymmärtää oikein."[ii]

"Bolsevikkien selvänä tarkoituksena taas oli liittää Suomi neuvostotasavaltojen federaatioon, myöhempään Neuvostoliittoon. Juuri sitä varten Lenin tuki Suomen kapinallisia alusta alkaen minkä kykeni. Samaa hän yritti sittemmin myös Baltian maissa ja hyvällä menestyksellä Ukrainassa ja Kaukasiassa."[iii]

Ja yllytys jatkuu: "Lenin puolestaan lähetti Suomen sosiaalidemokraateille innokkaan viestin heti otettuaan vallan Pietarissa: "Nouskaa, nouskaa viipymättä ja ottakaa valta järjestyneen työväestön käsiin!" Helsingissä pidettiinkin marraskuun 8. päivänä kokous, jossa olivat läsnä muun muassa Kullervo Manner, O.W. Kuusinen ja Edvard Gylling. Bolsevikkeja edustivat muutamat sotilaat ja Leninin Suomeen lähettämä pietarilainen bolsevikki, metallityömies Jukka Rahja. He vaativat suomalaisia tekemään vallankumouksen, ja Kuusinen vakuutti sen tapahtuvan jo samalla viikolla."[iv] Täydennetään lainausta: Kyseisen 8.11. kokouksen isäntinä olivat venäläiset Smilga, Dybenko ja 8 muuta bolshevikkia. Demareista paikalla olivat mm. Kuusinen ja Manner - venäläiset saivat suomalaiset lupaamaan vallankumouksen.[xiii]

Ja jatkuu sosialidemokraattien puoluekokouksessa 25.11.1917: "Lenin oli muistanut kokousta kirjeellä, jossa hän jatkoi yllytystään vallankumoukseen, ja Helsinkiin saapui hänen lähettinään kansallisuusasioiden kansankomissaari Josif Vissarionovitsh Stalin, alkuaan Dzugashvili (1879-1953), karski georgialainen bolsevikki. Hän lupasi neuvostohallituksen tukevan Suomen vallankumousta ja maan itsenäisyyttä. Stalin puhui tosin myös "Venäjän kansojen yhteenliittämisestä yhdeksi armeijaksi", mikä hätkähdytti kuulijoita, kun puhuja tuntui lukevan suomalaisetkin näihin kansoihin."[v]

Stalin yllytti Helsingissä 27.11.1917 punikkeja kapinaan, luvaten venäjän avun. Kaikkien Venäjän kansojen (ml. Suomi) piti liittyä yhteen yhdeksi armeijaksi.[ix]

Venäjän hallituksen edustaja Suomessa Smilga yllytti 20.12.1917 Helsingin Izvestijassa Suomen punikkeja ”kukistamaan porvaristo”. Piti tehdä vallankumous niin kauan kun venäläinen sotaväki oli tukemassa. Punikit protestoivat sotaväen poissiirtämistä vastaan.[x]

Lenin ja Venäjän ulkoministeri Trotski yllyttivät 27.12.1917 punikkeja nousemaan kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan.[xi]

SDP:n puoluesihteeri Turkialle luvattiin Pietarista aseita 2-3 vaunullista siinä tapauksessa, että SDP todella ryhtyisi vallankumoukseen.[xiv]

Trotski -- lähetti Suomen sosiaalidemokraattiselle puolueelle kategorisen sähkeen 15 000 miehen keskittämisestä viipymättä Helsingin ympäristöön ja vallan ottamisesta työväestön käsiin.”[xii]

Yllytys jatkui myös Suomen itsenäistymisen jälkeen: "Sosiaalidemokraattien lähetystö: Kullervo Manner, Eetu Salin ja Evert Huttunen, pohjusti asiaa käymällä Leninin puheilla, ja työläis- ja sotilasneuvostojen toimeenpaneva keskuskomitea tunnusti Suomen itsenäisyyden tammikuun 4. päivänä 1918. Tämä oli Leninin kansallisuuspolitiikan mukaista ja välttämätöntä siitäkin syystä, että Suomen työväki oli hyvin kansallishenkistä. Toisaalta Lenin neuvoi SDP:n lähetystöä taas kerran, että Suomessa tulisi tehdä viipymättä vallankumous, ja ihmetteli harmistuneena, miksei sitä ollut tehty jo marraskuussa."[vi]

Olavi Laine: ”Neuvostoliittolaisen historioitsijan V. M. Holodkovskin mukaan Lenin oli monessa vaiheessa henkilökohtaisesti yllyttänyt suomalaisia aateveljiään vallankaappauksen suorittamiseen. Hänen 11.11.1917 antamansa kehoitus oli 16.11.1917 esillä keskusneuvoston kokouksessa. -- Sdp:een puoluekokous pidettiin 25-27.11.1917. Bolshevikkeja oli nyt edustamassa Stalin, joka jälleen kerran kehoitti puoluetta ryhtymään vallankumouksen tielle vaikeuksia pelkäämättä. ”Jos te katsotte tarpeelliseksi meidän apumme”, hän sanoi, ”me annamme sitä teille ojentaen veljellisesti kätemme. Tästä voitte olla varmat.” -- Hallitus antoi eduskunnalle 4.12.1917 itsenäisyysjulistuksen, jota eduskunnan enemmistö kuunteli seisaalleen nousten. Vasemmiston edustajat istuivat. 5.12.1917 jätettiin valtalaki äänimäärin 103-91 vahvistamatta, mutta samana päivänä sanoi Lenin Petrogradissa: ”Olemme juuri valloittamassa Suomea”. Itsenäisyyttä koskeva päätöslauselma hyväksyttiin eduskunnassa 6.12.1917 äänimäärin 100-88.

Tässä yhteydessä on syytä mainita, että kansojen itsemääräämisoikeutta koskevassa keskustelussa aiheuttaa sekaannusta se tosiasia, että Leninillä oli siitä oma tulkintansa. Hän tarkoitti sillä kansojen oikeutta irroittautua tsaari-Venäjästä, mitä tilapäistä vaihetta seuraa proletaarien koko maailman käsittävä liitto. ”Suomen ja Puolan erilläänolo sosialismin voiton jälkeen voi kestää vain hyvin lyhyen ajan”, hän sanoi. -- 42. venäläisen armeijakunnan komitea antoi uudet ohjeet, joissa mm. sanottiin: ”Kuluvan tammikuun 29. päivästä alkaen katsotaan 42. armeijakunnan joukkojen olevan sotatilassa Suomen porvarillisen valkokaartin kanssa.”.”[vii]

Jatkuva yllytys Venäjän taholta, punikkien aseistaminen Venäjän taholta ja Venäjän avunlupaukset punikeille johtivatkin sitten siihen, että punikit nousivat kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan. Lainaus: "Venäjän bolsevikkien esimerkki sekä Leninin jatkuva yllytys ja avun lupaukset rohkaisivat punakaartia ratkaisevasti. Työväen saamista liikkeelle helpotti suuresti, että kapina päästiin tekemään sosiaalidemokraattisen puolueen nimissä. Sitä työläiset olivat tottuneet kunnioittamaan ja rakastamaan, se oli oma joukko, johon oli vaikea olla liittymättä. - - Moni työmies hyväksyi kapinakäskyn uskoen että tavoitteena oli kansanvalta: "otettaisiin herroilta vähän valtaa pois", kuten muuan suoraluonteinen renkimies myönsi ajatelleensa kesällä 1918"[viii]

SDP:n johto halusi Venäjän sotaväen pysyvän maassa. Se muodosti voiman, jonka Lenin ja Smilga olivat luvanneet suomalaisten toverien käyttöön.[xv]

Vapaussota

Etusivulle


Pentti Virrankoski on historian professori ja filosofian tohtori.

[i] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 712

[ii] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 704

[iii] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 723

[iv] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 713

[v] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 714

[vi] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 716

[vii] Nootin toimitus – Terveen järjen puolesta; 1983: sivut 119-121

[viii] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 722

[ix] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 130-131

[x] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 164

[xi] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 180-181

[xii] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 200

[xiii] Jussi T. Lappalainen et al, Yhden kortin varassa, 1989, sivu 54

[xiv] Jussi T. Lappalainen et al, Yhden kortin varassa, 1989, sivu 65

[xv] Jussi T. Lappalainen et al, Yhden kortin varassa, 1989, sivut 70-72

Vapaussota

Etusivulle

free counter