Vapaussota 190318

Edellinen artikkelini Suomen Vapaussodasta teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.

Muroleen ja Korkeakosken valtaus

Hjalmason valtaa Muroleen ja jatkaa matkaansa Pohjaan.

Edellisenä päivänä Hjalmarson oli lepuuttanut joukkojaan vastoin käskyä ja valmistautunut tukemaan hyökkäystään tykistöllä. Niinpä 19.3.1918 hän sitten menestyksellisesti tykistön tukemana valtasi Muroleen ja aloitti marssin Pohjaa vastaan. Pekkalassa Hjalmarson sai yhteyden Walleniuksen joukkojen kanssa ja Pohjassa Wallenius ja Hjalmarson tapasivat toisensa.[i]

Korkeakosken valtaus

Eversti Forsell eteni Korkeakoskelle rataa pitkin pohjoisesta, Ekström koukkasi lännen kautta ja Stjernscantz idän kautta. Lindhin eskadroona oli marssinut läpi yön Kavalasta ja lähti koukkaamaan idän kautta vieläkin kauemmas eteläpuolelle Korkeakoskea toivoen katkaisevansa vihollisen pakenemistien Korkeakoskelta.

Taistelussa Suomen armeijan joukot kärsivät kymmenkunnan miehen tappiot. Korkeakosken asemaa ympäröivältä alueelta laskettiin noin 70 kaatunutta vihollista, ja saaliiksi saatiin yksi konekivääri, kuusi etuvaunua, muutamia keittiövaunuja ja kymmenkunta hevosta. Vihollisen jälkijoukko oli täydellisesti hajotettu.[ii]

[iii]

Väinönheimo jatkoi etelään

”Väinönheimo sai etelään päin rynnätessään tiedon joukkoihinsa kuuluvalta, hiihtäjien seuraamalta ratsupartiolta, että vihollisosasto, joka arvioitiin noin 200 mieheksi ja jolla oli neljä konekivääriä, oli miehittänyt vahvan aseman Hirsilän pysäkille vievän sivutien varrella. Täällä kohtasi myöskin jalkaväen kärki eteenpäin marssiessaan tulta.

Kolonnan pysähdyttyä ja tiedusteltua ryhdyttiin klo 3 ajoissa ip. kaksinkertaiseen saartohyökkäykseen vihollisen asemaa vastaan. 6. komppanian joukkueen – vanhan kärjen – vahvistettuna jääkäriluutnantti Vähäpassin kolmella konekiväärillä pitäessä vihollista alhaalla rintamansuuntaisella tulella lähetettiin jääkäri Vuorisalo 6. komppanian jäännöksen kanssa maantien itäpuolitse järven rantaa myöten, missä muuan polveke teki salaisen siirtymisen mahdolliseksi, hyökkäämään vihollisen oikeaa sivustaa vastaan. Itse lähti kolonnan päällikkö 4. komppanian kanssa peitetyn maaston kautta tien länsipuolitse kiertämään vihollisen läntistä siipeä. Nämä liikkeet, jotka tehtiin suurella varovaisuudella ja jotka syvässä lumessa veivät huomattavasti aikaa, menestyivät kuitenkin täydellisesti. Molemmat saartavat ryhmät kävivät vähän jälkeen klo 5 ip. samanaikaisesti rynnäkköön, jolloin vihollinen lyötiin täydellisesti. Noin 30 miestä kaatui ja 70 vankia otettiin. Runsas saalis, jossa m.m. oli 2 konekivääriä, 10 hevosta, ambulanssivaunuja ja paljon kuormastoajoneuvoja, joutui voittajien haltuun. Väinönheimon omat tappiot olivat sangen pienet; ne laskettiin 1 kaatuneeksi ja 3 haavoittuneeksi.

Lyödyn vihollisjoukon jätteet pakenivat eteläiseen ja lounaiseen suuntaan.”[iv]

Ekström eteni länteen Ruovedelle päin

”Ekström oli sillä välin edennyt molempine komppanioineen Ruovedelle johtavaa tietä myöten. Jonkun matkaa kuljettuaan tapasi hän lännestä päin tulevan reen. Se pysäytettiin ja matkustajat, jotka havaittiin punaisiksi, otettiin vangiksi. Niiden joukossa oli m.m. muuan punaisten päällikkö, joka omien sanojensa mukaan oli matkalla Hyytiälästä hankkimaan vahvennusjoukkoja. Todellisuudessa lienee hän ollut pakomatkalla. Hänet pakotettiin nyt olemaan oppaana. Metsäkoululle johtavan poikkitien luona asetti Ekström joukkonsa väijytykseen. Hyytiälässä oli tuli nimittäin lakannut, ja oli odotettavissa, että vihollinen peräytyisi tätä tietä.

Ei kulunutkaan kauan, ennenkuin noin 150-miehinen joukko näyttäytyi tiellä. Sitä vaadittiin pysähtymään, ja Ekström meni tulkki mukanaan kohtaamaan vihollista, aikoen pakottaa osaston antautumaan. Silloin ammuttiin kuitenkin punaisten puolelta laukaus, ja tämä aiheutti sen, että Ekströmin ampumalinja avasi tulen. Tällöin kaatui suuri joukko punaisia, minkä jälkeen loput otettiin vangeiksi; yksi konekivääri vallattiin. Kun oli saavutettu yhteys Peltokankaan kanssa, joka oli asettunut Hyytiälään, palasi Ekström Korkeakoskelle. Paluumatkalla otettiin vankeja lisää, niin että niiden lukumäärä nousi 140. Joukko saapui Korkeakoskelle vasta klo 8 ajoissa illalla.”[v]



[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 196-198

[ii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 198-203

[iii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 201

[iv] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 204-205

[v] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 205

Vapaussota

Etusivulle

free counter