Oppia muiden virheistä - Bravo Two Zero

Persianlahden sodassa Englannin erikoisjoukkojen SAS rykmentti lähetti partioita vihollisen selustaan Pohjois-Irakiin. Yhden partion radiokutsu oli Bravo Two Zero.

Persianlanden sota

Venäjä aseisti Irakin enemmän kuin hampaisiin saakka. Irakin verinen diktaattori Saddam Hussein oli voimiensa tunnossa – hänelle ja Irakille ei kukaan voi tehdä mitään, voin tehdä mitä hyvänsä. Niinpä Irak hyökkäsi ryöstöretkelle pieneen rikkaaseen Kuwaitiin.

Kun Irak hyökkäsi Kuwaitiin 2.8.1990, niin USA alkoi keskittämään joukkojaan ja kalustoaan Persianlahden hujakoille. YK:n turvallisuusneuvosto teki 30.11.1990 uhkavaatimuksen: Ellei Irak vetäydy Kuwaitista 14.1.1991 mennessä, niin Irakiin kohdistetaan sotilaallisia toimia. Irak ei vetäytynyt, joten …

Kolme partiota Irakiin

SAS valmistautui lähettämään kolme pientä erikoisjoukkojen partiota Irakiin. Niiden radiokutsut olivat: Bravo One Zero, Bravo Two Zero ja Bravo Three Zero.

Bravo Two Zeron oli tarkoitus perustaa Irakin päätien varteen tähystyspiste, josta se näkisi Ballististen ohjusajoneuvojen Scud liikkuvan ja tilaisi ilmaiskuja Scudeja vastaan. Toinen tehtävä oli löytää päätien varressa olevia valokaapeleita ja tuhota niitä kaapeleita sekä tappaa kaapeleiden korjaajia. Ajateltiin, että Scudit saavat ampuma-arvonsa niitä valokaapeleita pitkin.

Olemattomat tiedustelutiedot

Bravo Two Zeron miehistö luuli päätien varressa olevan pehmeää hiekkaa, kuten oli heidän leirissään Saudi-Arabian puolella rajaa. Kaivetaan hiekkaa, täytetään hiekkasäkkejä; käytetään naamioverkkoja, jne. Kätkeydytään ja tähystetään. Siksi partio lähti ilman ajoneuvoja, jotta ajoneuvoja ei tarvitsisi kätkeä, vaan vain pieni partio, helikopterilla yöllä vaikka 10 km päätiestä ja kävellen perille.

Oletus oli olosuhteista Pohjois-Irakissa, jotta siellä aavikolla on lämmintä.

Ei ollut myöskään kunnollisia karttoja alueesta jonne oltiin menossa.

Väärät yhteystiedot

Partiolla oli yksi varsinainen sotilasradiopuhelin, jolla piti olla yhteydessä omiin joukkoihin.

Partiosta kertovassa kirjassa ja elokuvassa annetaan ymmärtää, että partiolle oli annettu väärät taajuudet. Oletukseni on, että taajuudet saattoivat olla väärät, mutta varsinkin radioon syötettävät muut koodit olivat väärät. Taajuutta on helppo muuttaa ja on varataajuuksia sekä hätätaajuus – mutta jos ne koodit ovat väärät, niin toimivaa viestiyhteyttä ei ole mahdollista saada aikaiseksi. Viestiyhteyksien toiminta pitää testata ennen vihollisen alueelle lähtöä.

Painavat kantamukset

Tarkoitus oli viipyä syvällä vihollisen selustassa noin 10 päivää, joten jo pelkästään sapuskaa oli ihan kantaa saakka. Ammuksia oli varattu hyvin suuri määrä, lisäksi oli viuhkamiinoja (Claymore). Vettä oli mukana kanistereissa kenttäpullojen lisäksi. Kevyitä kertasinkoja ja kaikenlaista muuta hauskaa kannettavaa oli ihan perusteellisesti. Oli tyhjiä hiekkasäkkejä ja naamioverkkoja. Miehet kuvittelivat olevansa kameleja.

Ei kun vaan menoksi

Kopterilla aavikolle ja sitten jalkaisin päätielle. Kaikkea varustusta ei voinut kantaa kerralla, joten vietiin esimerkiksi reppuja eteenpäin ja palattiin noutamaan vaikkapa vesikanistereita. Vettä ajateltiin kuluvan paljon kuumalla aavikolla.

Yllätys, yllätys

Ei ollutkaan hiekkadyynejä joihin olisi voinut kaivautua ja samalla täyttää hiekkasäkkejä. Tasaista kovaa maaperää, jossa oli kuivuneita joenuomia. Jonnekin piti yrittää piiloutua ennen päivän valkenemista, no umpinainen joenuoma löytyi läheltä päätietä. Parempaa paikkaa ei ollut tarjolla.

Paljastuminen

Vuohipaimen näki partion ja ilmoitti partiosta lähistöllä oleville irakilaisille sotilaille. Partion piti häippästä paikalta. Joutuivat taisteluun ja päättivät yrittää Syyriaan – sinne ei pitänyt oleman kuin noin 200 km. Eihän se ole matka eikä mikään kovakuntoisille erikoisjoukkojen sotilaille – eihän.

Reput oli jätettävä

Painavien reppujen kanssa ei olisi päässyt pakoon takaa-ajajia, joten reput oli jätettävä. Jäi vain varustus mitä itse kullakin oli taisteluvyössä, taskuissa ja käsissä. Ei ollut juuri muuta kuin aseet ja ammukset.

Lämpöalusasu voi olla liian lämmin

Yhdellä partion jäsenellä oli kylmän yön jäljiltä yllään lämpöalusasu. Hän ei ennättänyt ottaa sitä pois ennen kun partio joutui taisteluun ja juoksemaan lujaa kantamusten kanssa.

Hän juoksi suunnilleen maratonin verran kantaen mukanaan ”pikkuisen” enemmän roinaa kuin maratoonari yleensä kantaa. Niinpä hän sitten sippasi nestehukkaan ihan perusteellisesti ja hänen elvyttämisensä taas kävelykuntoon kulutti partion vähäisistä vesivaroista suuren osan. Sen elvytyksen jälkeenkään hän ei kyennyt kantamaan edes omaa asettaan.

Partio hajosi

Partio marssi eteenpäin kohti Syyriaa pikavauhtia kärjessä tämän artikkelini innoittaja korpraali Chris Ryan. Hänen jäljessään kaksi miestä ja sitten ryhmän johtaja kersantti Andy McNab. Andy kuuli lentokoneen lentävän, joten hän käski partion seis, jotta yrittäisi ottaa koneeseen yhteyttä hätäradiolla. Hän ei kuitenkaan varmistanut, että hänen edessään marssinut olisi huomioinut pysähtymiskäskyn, joten ensimmäiset kolme miestä jatkoivat pikamarssia samaan aikaan kun loput viisi miestä pysähtyivät yrittämään yhteydenottoa lentokoneeseen. Siten partio oli hajaantunut kahteen osaan.

Kaksi jäljellä

Kolmen miehen porukasta viimeinen uupui ja lopulta katosi. Chris ja Stan jatkoivat kahdestaan eteenpäin surkeassa säässä. Piti pysähtyä päiväksi, että ei paljastuisi tasaisella aavikolla – ja hytistä koko päivä kylmissään märissä vaatteissa.

Yksi jäljellä

Vuohipaimen huomasi taistelijaparin ja tuli juttusille. Stan halusi välttämättä lähteä vuohipaimenen mukaan saadakseen auton tai traktorin liikkumisvälineeksi – vaikka Chris vastusti ajatusta. Stan joutui vangiksi.

Niinpä Chris jäi yksin jatkamaan pakenemistaan kohti Syyriaa.

Ilman ruokaa

Chrisillä oli ennen lähtöä ollut kirjansa mukaan pakkomielteenä saada mahdollisimman paljon patruunoita mukaan joten hänellä oli taisteluvyössään ollut alun alkaen syötävää vain 10 keksiä. Nyt ne oli tietysti jo syöty. Ja matkaa Syyriaan piti vielä taivaltaa monta yötä – valoisan ajat piti piileskellä, ettei havaittaisi. Vettäkään ei enää ollut.

Yksi askel eteenpäin, neljä askelta takaisin

Yöllä edetessä tuli vähän väliä joku este, esimerkiksi rakennus, sotilastukikohta, tms. ja piti palata takaisin yrittämään toisesta kohtaa. Kunto heikkeni syömättä ja juomatta vääjäämättä. Lopulta hän pääsi käymään joella ottamassa mutaista vettä kenttäpulloihin. Sinne ei kuitenkaan voinut jäädä juomaan, vaan juoda saattoi vasta paljon myöhemmin. Ei ollut edes vedenpuhdistustabletteja taisteluvyössä, vaikka olisi pitänyt olla.

Sukat

Chrisillä oli ollut samat sukat jalassa jo monta päivää ennen reissuun lähtöä, joten ne olivat valmiiksi likaiset ja hiekkaiset. Vaihtosukkia ei ollut.

Niinpä jalat olivat aivan tohjona, eikä niille voinut tehdä mitään. Oli vain käveltävä eteenpäin, vaikka se oli tavattoman kivuliasta. Kun on tyhmä pää (ei vaihtosukkia) niin siitä kärsii koko ruumis.

Vihdoinkin Syyriassa

Päästyään viimeisillä voimillaan piikkilanka-aidan ylitse Chris arveli olevansa Syyriassa, mutta ei voinut olla varma siitä, joten hän jatkoi vielä eteenpäin saaden tajuttomuuskohtauksia. Lopulta hän meni köyhien ihmisten majalle kysyen oliko Syyriassa. Oli ja sieltä sai vettä ja teetä juodakseen. Ongelmat eivät kuitenkaan olleet lopussa – kansanjoukko halusi lynkata hänet. Ei ole sellaisia kansoja kuin irakilaiset ja syyrialaiset – vaan ihan samaa kansaa arabeja kummallakin puolella rajaa.

Hyvä laihdutuskuuri

Chris menetti painostaan 15 kg viikossa. Elimistö kulutti energiakseen hänen lihaksensa. Silloin kun hän ei liikkunut niin hän tärisi kylmästä. Olisi pitänyt olla vaikkapa makuupussi tai hyvä huopa kylmiksi paikallaanolo päiviksi – vaan ei ollut. Alkuperäisen NASAn avaruuspeitteen kaltainen Savotta Avaruuspeite on hyvä. Heijastaa lämpöä takaisin ja käy myös sateensuojasta. Vihreä sopii Suomen luontoon. Ohuet ja kevyet avaruushuovat eivät sellaisenaan sovi sotilaskäyttöön - kultainen ulkopinta näkyy kilometrien päähän.

Entäpä loput viisi partiosta

Kaksi luultiin kuolleiksi ja kolme joutui vangiksi – irakilaisten kidutettavaksi. Yksi kaatuneeksi luultu löytyi viimein punaisen ristin hoivista. Hän oli haavoittunut ja jätetty kuolemaan. Yksi kuoli joen ylitse uituaan hypotermiaan.

Partiot Bravo One Zero ja Bravo Three Zero?

Ne partiot palasivat heti takaisin nähtyään olosuhteet, mihin olisivat joutuneet. Eivät edes yrittäneet suorittaa tehtäviään.

Suosittelen

Suosittelen lämpimästi kirjaa: Chris Ryan, Vain Yksi Pääsi Pakoon – vaikka ei sotakirjoista olisikaan kiinnostunut.

Kirjan luettuaan voisi myös katsoa DVD:n Bravo Two Zero. Ryanin kirja kuitenkin tuntuu todenmukaisemmalta.

Maanpuolustus

Etusivulle

free counter