Talin-Ihantalan
torjuntavoiton ja Äyräpää-Vuosalmi
torjuntavoiton välisessä maastossa käytiin kesällä 1944 merkittävä
taistelu, joka on jäänyt näiden spektaakkelien varjoon.
Noskuan
taistelun suomalainen osapuoli oli kenraalimajuri Aaro Pajarin 3. Divisioona. Pajarin divisioonan länsinaapurina oli
Autin 4. D ja itänaapurina Vuoksen toisella puolella 2. D (Martola/Blick).
Taistelupaikka
on Antreasta lounaaseen ja Kuparsaaresta noin 4 km länteen. En löytänyt
kunnollista karttaa alueesta. Ohessa pala parhaasta.[i]
”Govorovin
käskyjen mukaan Tšerepanovin 23. Armeija ei enää yrittäisi harhauttaa, vaan
nyt sen harteille asetettiin kaikki puna-armeijan toiveet ratkaisevasta läpimurrosta.
Sitä varten Fadejevin 6. Armeijakunnan piti valloittaa Noskuan alue, ja
kenraaliluutnantti Georgi Anisimovin 98. Armeijakunnan piti hyökätä Äyräpäähän
ja ajaa suomalaiset Vuokseen. Fadejev jakoi voimansa kahteen iskuun Noskuanselän
molemmin puolin. Järven länsilaidalla odotti 4. Divisioonan alainen eversti
Armas Pihlajamaan Jalkaväkirykmentti 5 – muita Autin miehiä tarvittiin yhä
Tali-Ihantalassa. Noskuanselän itäpuolella Fadejevin hyökkäystä vastassa
oli Pajarin 3. Divisioona. 20. kesäkuuta Fadejev käski kenraalimajuri Sergei
Aleksandrovin 13. Divisioonan ja eversti Pjotr Jefimenkovin 382. Divisioonan hyökätä
Näätälän kautta Kokkoselän ohi. Niiden tavoitteena oli vallata kauempana
sijainnut Kavantsaaren tie vielä samana päivänä. Käskyn taustalla täytyy
olla oletus, että suomalaisten vastarinta olisi aivan romahtanut, sillä välitavoite
oli lähes 10 kilometrin päässä pohjoisessa.
Ensimmäinen
hyökkäyspäivä ei sujunut neuvostojoukoilta hyvin, vaikka hyökänneet
divisioonat saivat tukea 952. Rynnäkkötykkirykmentiltä, 226.
Panssarirykmentiltä ja 46. Erilliseltä Kaartin Raskaalta Panssariläpimurtorykmentiltä.
Koska suomalaisten puolustus lohkolla piti, Fadejev joutui toistamaan käskynsä
seuraavana iltana. Tämäkin hyökkäys onnistui vain osaksi, ja puna-armeija
sai vallattua osan puolustuslinjaa Riikolanvuoressa Noskuanselän
kaakkoispuolella. Hidas eteneminen sai Fadejevin heittämään taisteluun
reservinsä: eversti Vasili Ržanovin
177. Divisioonan piti yhdistää voimansa 382. Divisioonan kanssa
Riikolanvuoressa. Seuraavien päivien aikana kaikki 6. Armeijakunnan hyökkäykset
hyytyivät suomalaisten paikalle kokoaman tykistön tarkassa tulessa. - -
26. kesäkuuta
Fadejevin miehet yrittivät läpimurtoa viimeisen kerran. 55 minuutin
tulivalmistelun jälkeen neuvostojoukot lähtivät liikkeelle. Ne onnistuivat
saamaan usein paikoin pieniä aukkoja suomalaisten linjoihin, mutta ratkaisevaa
läpimurtoa ei syntynyt. Suomalaisen jalkaväkirykmentti 53:n sotapäiväkirjassa
kuvaillaan kuinka lähelle 6. Armeijakunta pääsi voittoa:
»16.00
3. D:n sanoma.
JR 53:n
komentajalle
Ev. luutn
Ravila siirtyy heti toistaiseksi, kunnes toisin määrätään, eteen ja kokoaa
käsiinsä kaikki käytettävissä olevat viimeisetkin reservit ja taaksepäin
siirtyneet rykmenttinsä osat ja palauttaa täydellisesti käsketyn sulkulinjan
haltuunsa. JR 53:n alistuksineen on ilman mitään vaihtoehtoja pidettävä
asemansa ja jäätävä komentajineen sinne viimeiseen saakka.»
Lähes
loppuun kulunut 6. Armeijakunta alkoi hellittää yrityksiään kesäkuun 28. päivän
jälkeen. Vaikka puna-armeijan tykistö ampui vielä useita tulivalmisteluja, tämä
rintamalohko rauhoittui pian asemasodaksi. Noskuan taisteluissa Fadejevin 6.
Armeijakunta kutistui alun 11 694 miehestä lopun noin 4 000 mieheen.
Se oli menettänyt keskimäärin 800 miestä päivässä.”[ii]
[i]
Ari Raunio & Mikko Lantz; Kannaksen sotakartasto 1939-1944; 2016; sivu
119
[ii]
Vesa Nenye, et al; Jatkosota ja Lapin sota; 2017; sivut 245-247