Noskuan taistelu – osa torjuntavoittoja

Talin-Ihantalan torjuntavoiton ja Äyräpää-Vuosalmi torjuntavoiton välisessä maastossa käytiin kesällä 1944 merkittävä taistelu, joka on jäänyt näiden spektaakkelien varjoon.

Noskuan taistelun suomalainen osapuoli oli kenraalimajuri Aaro Pajarin 3. Divisioona. Pajarin divisioonan länsinaapurina oli Autin 4. D ja itänaapurina Vuoksen toisella puolella 2. D (Martola/Blick).

Taistelupaikka on Antreasta lounaaseen ja Kuparsaaresta noin 4 km länteen. En löytänyt kunnollista karttaa alueesta. Ohessa pala parhaasta.[i]

”Govorovin käskyjen mukaan Tšerepanovin 23. Armeija ei enää yrittäisi harhauttaa, vaan nyt sen harteille asetettiin kaikki puna-armeijan toiveet ratkaisevasta läpimurrosta. Sitä varten Fadejevin 6. Armeijakunnan piti valloittaa Noskuan alue, ja kenraaliluutnantti Georgi Anisimovin 98. Armeijakunnan piti hyökätä Äyräpäähän ja ajaa suomalaiset Vuokseen. Fadejev jakoi voimansa kahteen iskuun Noskuanselän molemmin puolin. Järven länsilaidalla odotti 4. Divisioonan alainen eversti Armas Pihlajamaan Jalkaväkirykmentti 5 – muita Autin miehiä tarvittiin yhä Tali-Ihantalassa. Noskuanselän itäpuolella Fadejevin hyökkäystä vastassa oli Pajarin 3. Divisioona. 20. kesäkuuta Fadejev käski kenraalimajuri Sergei Aleksandrovin 13. Divisioonan ja eversti Pjotr Jefimenkovin 382. Divisioonan hyökätä Näätälän kautta Kokkoselän ohi. Niiden tavoitteena oli vallata kauempana sijainnut Kavantsaaren tie vielä samana päivänä. Käskyn taustalla täytyy olla oletus, että suomalaisten vastarinta olisi aivan romahtanut, sillä välitavoite oli lähes 10 kilometrin päässä pohjoisessa.

Ensimmäinen hyökkäyspäivä ei sujunut neuvostojoukoilta hyvin, vaikka hyökänneet divisioonat saivat tukea 952. Rynnäkkötykkirykmentiltä, 226. Panssarirykmentiltä ja 46. Erilliseltä Kaartin Raskaalta Panssariläpimurtorykmentiltä. Koska suomalaisten puolustus lohkolla piti, Fadejev joutui toistamaan käskynsä seuraavana iltana. Tämäkin hyökkäys onnistui vain osaksi, ja puna-armeija sai vallattua osan puolustuslinjaa Riikolanvuoressa Noskuanselän kaakkoispuolella. Hidas eteneminen sai Fadejevin heittämään taisteluun reservinsä: eversti Vasili Ržanovin 177. Divisioonan piti yhdistää voimansa 382. Divisioonan kanssa Riikolanvuoressa. Seuraavien päivien aikana kaikki 6. Armeijakunnan hyökkäykset hyytyivät suomalaisten paikalle kokoaman tykistön tarkassa tulessa. - -

26. kesäkuuta Fadejevin miehet yrittivät läpimurtoa viimeisen kerran. 55 minuutin tulivalmistelun jälkeen neuvostojoukot lähtivät liikkeelle. Ne onnistuivat saamaan usein paikoin pieniä aukkoja suomalaisten linjoihin, mutta ratkaisevaa läpimurtoa ei syntynyt. Suomalaisen jalkaväkirykmentti 53:n sotapäiväkirjassa kuvaillaan kuinka lähelle 6. Armeijakunta pääsi voittoa:

»16.00 3. D:n sanoma.

JR 53:n komentajalle

Ev. luutn Ravila siirtyy heti toistaiseksi, kunnes toisin määrätään, eteen ja kokoaa käsiinsä kaikki käytettävissä olevat viimeisetkin reservit ja taaksepäin siirtyneet rykmenttinsä osat ja palauttaa täydellisesti käsketyn sulkulinjan haltuunsa. JR 53:n alistuksineen on ilman mitään vaihtoehtoja pidettävä asemansa ja jäätävä komentajineen sinne viimeiseen saakka.»

Lähes loppuun kulunut 6. Armeijakunta alkoi hellittää yrityksiään kesäkuun 28. päivän jälkeen. Vaikka puna-armeijan tykistö ampui vielä useita tulivalmisteluja, tämä rintamalohko rauhoittui pian asemasodaksi. Noskuan taisteluissa Fadejevin 6. Armeijakunta kutistui alun 11 694 miehestä lopun noin 4 000 mieheen. Se oli menettänyt keskimäärin 800 miestä päivässä.”[ii]

Etusivulle