Neljä korvettia Merivoimille

Käynnissä (6.2.2019) on Laivue 2020 hanke.

Korvetti?

Sotalaivoja on ammoisista ajoista jaettu erilaisiin luokkiin, jotta olisi helpompaa hahmottaa millaisesta aluksesta on kysymys. Korvetti on ihan oikea laiva, eikä vene. Fregatti on suurempi kuin korvetti. Hävittäjä on suurempi kuin fregatti. Risteilijä on suurempi kuin hävittäjä.

Ihan selvää rajaa esimerkiksi korvetin ja fregatin välille ei ole helppoa vetää. Ei uppouman, eikä vaikkapa pituuden suhteen. Aluksen aseistuskaan ei oikein kerro onko kyseessä vaikkapa korvetti tai fregatti.

Korvetin uppouma on suuruusluokkaa 1000 tonnia, haarukkana voisi pitää 500-1500 tonnia. Kuinka ollakaan noin 1000 tonnin sota-alusta voi kutsua fregatiksi ja vielä noin 4000 tonnin uppouman omaavaa alustakin voi kutsua fregatiksi, vaikka se oikeastaan on jo hävittäjä. Nimitys korvetti ei oikeastaan kerro mitään, varsinainen sekasotku siis.

Laivue 2020 aluksen pituuden kaavaillaan olevan noin 105 metriä ja uppouman noin 3000 tonnia.

Suomen merivoimille ollaan siis hankkimassa alusta, jota kutsutaan korvetiksi, mutta joka voisi olla myös fregatti tai jopa hävittäjä. Kun olemme vaatimattomia niin kutsumme alusta korvetiksi

Liian pieni vai liian suuri?

Suomen Merivoimilla on ollut ja on kaksi painopistesuuntaa: Suomenlahden alue ja Saaristomeri (Ahvenanmaa).

Arvaan, että kaksi uusista korveteista (melkein fregattiluokkaa) pistetään ”Suomenlahden Meripuolustusalueelle” ja kaksi ”Saaristomeren Meripuolustusalueelle”. Nimitykset ovat lainausmerkeissä kun pirukaan ei taida tietää millainen merivoimien organisaatio on sitten kun kyseiset korvetit saadaan palveluskäyttöön.

Kyseiset korvetit tulevat olemaan ryssien merivoimien ja ilmavoimien himotuimpia maaleja.

Toki niihin tulee ilmatorjuntaohjuksia ja muutakin lähipuolustusta. Kylmä totuus kuitenkin on että jos hyökkäys on riittävän intensiivinen, niin se väistämättä läpäisee puolustuksen. Se taas tietää vakavia vaurioita ehkä myös aluksen uppoamisen.

Jos oletukseni pitää paikkansa, että alukset jaetaan kahteen eri ”laivastoon”, olkootpa se sitten lopulliselta nimeltään vaikka viirikkö, ja toinen kyseisistä korveteista vaurioituu vakavasti tai uppoaa, niin toinen ei sitten enää lähde avomerelle upotettavaksi. Sen jälkeen siitä toisestakaan ei ole juuri iloa Suomen maanpuolustukselle.

Voipi jopa olla niin että sen toisenkaan ”laivaston” korvetit eivät sen yhden uppoamisen jälkeen lähde avomerelle. Mitä siitä kalliista neljän korvetin hankinnasta sitten on hyötyä Suomen maanpuolustukselle?

Maakravun ratkaisu

Itse maanpuolustuksesta kiinnostuneena maakrapuna olisin hankkinut sillä käytettävissä olevalla rahalla suurehkon määrän pieniä nopeita, ketteriä veneluokan aluksia, joissa olisi kenties vain kaksi meritorjuntaohjusta varsinaisena hyökkäysaseistuksena.

Merimiinat voitaisiin laskea vaikka pakko-otettavista autolautoista tai monitoimijäänmurtajista. Monitoimijäänmurtajilla, toki aseistettuna, voitaisiin hoitaa myös talviset saattueiden saattotehtävät.

Pieni veneluokan alus?

Ihan siitä riippumatta vaikka ne korvetit tehtäisiinkin, niin minun mielestäni pitäisi hankkia myös pieniä, nopeita ja ketteriä parilla meritorjuntaohjuksella varustettuja veneitä suurehko määrä. Niitä kun lähettäisi parven ryssien isoja laivoja vastaan, niin menestys olisi hyvin todennäköinen vaikka omiakin tappioita voisi luonnollisesti tulla.

Ne voisivat olla kotimaisia alumiiniveneitä suunniteltuna näiden kahden jo olemassa olevan veneen perusteella:

-        Jehu-luokka;

-        Jurmo-luokka.

Minulla on ollut onni ja kunnia olla mukana jälkimmäisessä. Ne ovat aivan ihmeellisiä. Erittäin pieni syväys ja propulsio – voivat käyttää myös matalia vesiä tukeutumiseen/piiloutumiseen. Liikehdintäkyky on aivan mahtava, voisivat vaikka väistää meritorjuntaohjuksen. Pysähtyykin täydestä vauhdista ”kuin seinään”.

Se korvettiluokan noin 100 m pitkä alus sen sijaan … Grrr…

Maanpuolustus

Etusivulle

free counter