Latvialaiset taistelevat

Täydennetty 23.10.2010 Juhani Putkinen

Imperialistinen Venäjä miehitti Latvian lokakuussa 1940 ja kidutti, murhasi sekä karkotti latvialaisia Siperiaan suuria määriä. Saksa vapautti Latvian kesällä 1941, mutta alkoi pian puolestaan miehittämään Latviaa.

Imperialistisen Venäjän uhka ja toivo Latvian itsenäisyyden palauttamisesta sai merkittävän määrän latvialaisia liittymään Saksan joukkoihin taistelemaan suurempaa pahaa - Venäjää - vastaan.

Latvialaisista vapaaehtoisista perustettiin Saksan Waffen-SS:ään kaksi prikaatia 18.5.1943. Vuonna 1944 ne täydennettiin kahdeksi moottoroiduksi SS-divisioonaksi (15. ja 19.). Virolaisten vapaaehtoisten joukko kasvoi vastaavasti Legioonasta moottoroiduksi SS-prikaatiksi 5.5.1943 ja edelleen kesällä 1944 moottoroiduksi SS-divisioonaksi (20.). ”Nämä kolme uutta suurta vapaaehtoisyhtymää kahdesta pienestä maasta osoittavat, että jotakin ratkaisevaa oli niissä tapahtunut. Selitys on selvä. Koska venäläiset olivat tammikuussa 1944 lopullisesti murtaneet Leningradin saarron ja päässeet jo Narvajoelle etc., näiden maiden itämiehitys uhkasi välittömästi. Koska omia armeijoita ei ollut ja miehityskokemukset venäläisistä 1940-41 olivat karmeat, lähdettiin tarjottuun Waffen-SS:äänkin katastrofia, jos vielä mahdollista, torjumaan. Ja hyvin virolaiset ja latvialaiset vapaaehtoiset nuorukaiset taistelivatkin.”[i] Sodan loppuun mennessä 12 latvialaista oli saanut Rautaristin Ritariristin.[ii]

Molemmista maista oli SS-joukkojen lisäksi runsaasti muitakin joukkoja taistelemassa Venäjän maahantunkeutumista vastaan, mutta todettakoon, että Latviasta oli 35 000 miestä Waffen-SS:ssä 2 miljoonan väestöstä ja Virosta 25 000 1,1 miljoonan väestöstä.[iii] Kyseessä EI olleet mitkään natsit vaan omien isänmaidensa patriootit, jotka yrittivät pelastaa maansa katastrofilta - uudelta imperialistisen Venäjän brutaalilta miehitykseltä. ”Näissä maissa Venäjän valtauksen pelko oli ylivoimainen pääsyy Waffen-SS:ään lähtöön - äskeinen miehityskausi 1940-1941 Siperiaan karkotuksineen oli tuoreessa muistissa.”[iv]

Latviasta rekrytoitiin Saksan armeijaan kaikkiaan 150 000 miestä.[v]

Kurzemea (Kuurinmaa jossa oli 230 000 asukasta ja 150 000 pakolaista) vuonna 1945 puolustaessaan n. 3500 latvialaista legioonalaista kaatui.[vi] He luottivat turhaan lännen apuun. 14 000 heistä joutui Venäjän vangiksi ja noin 49 000 joutui sotavangiksi Saksassa.[vii]

Yrittäessään turhaan valloittaa Kuurinmaan mottia Venäjä menetti 200 000 miestä, tuhansia panssareita ja yli 1000 lentokonetta, mutta motti kesti sodan loppuun saakka.[viii]

8.5.1945 noin 4000 legioonalaista siirtyi vakinaisista taistelujoukoista partisaaneiksi taistelemaan Venäjää vastaan.[ix]

10.12.1945 perustettiin Latvian kansallinen partisaanijoukko palauttamaan itsenäistä Latvian tasavaltaa.[x] Vastaava Kotimaan kaarti oli perustettu heinäkuussa 1945.[xi] Nämä järjestöt yhdistivät voimansa marraskuussa 1945.[xii] Lokakuussa 1953 oli vielä ainakin 49 aktiivia näiden järjestöjen jäsentä itäisessä Latviassa.[xiii]

Viron vastaavasta taistelusta voidaan lukea täältä ja Liettuan täältä.

Vuonna 1947 Venäjän leireillä oli vielä 28 813 latvialaista, joiden kohtaloa ei ollut vielä päätetty.[xiv]

Uudet kyyditykset

Uusi latvialaisten kyydityskäsky, nro 0068, allekirjoitettiin 28.2.1949. Sen mukaiset pidätykset alkoivat 25.3.1949. 33 junaa vei yli 43 000 latvialaista, joista yli 10 000 oli lapsia.[xv]

Kyyditettyjen asuntoihin muutti venäläisiä.[xvi]

Vuosina 1939-1949 Latvia menetti lähes kolmasosan (550 000) väestöstään, joka oli ollut ennen sotaa.[xvii]

800 000 ryssää tuotiin tilalle[xviii] - kolonisaatio. Niinpä Latvian väestöstä on enää noin 57% latvialaisia ja noin 30% on venäläisiä.[xix]

Vuonna 1961 vapautui 51 000 hengissä säilynyttä karkotettua.[xx]

Latvia

Etusivulle


[i] Mauno Jokipii, Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet, 2002, sivut 392-393

[ii] Mauno Jokipii, Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet, 2002, sivu 90

[iii] Mauno Jokipii, Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet, 2002, sivu 145

[iv] Mauno Jokipii, Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet, 2002, sivu 145

[v] Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivu 93

[vi] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuu 2010

[vii] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuu 2010

[viii] Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivut 94-95

[ix] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuu 2010

[x] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuu 2010

[xi] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuu 2010

[xii] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuu 2010

[xiii] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuu 2010

[xiv] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuu 2010

[xv] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuu 2010

[xvi] Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivut 91-92

[xvii] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuu 2010

[xviii] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuu 2010

[xix] Anna Zigure, Latvian maa ja taivas, 2000, sivu 221

[xx] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuu 2010

Latvia

Etusivulle

free counter