Kommunistien lupaukset kommunismista eivät voi koskaan toteutua

Marx ennusti kommunismin voittoa 1800-luvun lopussa, Lenin lupaili ihanan kommunismin toteutuvan kymmenestä viiteentoista vuoteen kuluttua, Stalin aikanaan samoin kymmenestä viiteentoista vuoteen kuluttua, Nikita Hrustsov kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Luvata on helppo, mutta se ei toteudu milloinkaan.

Julkaisen erään erittäin valaisevan keskustelun suomeksi. Toinen keskustelijoista on ukrainalainen Harkovin Panssariakademian kadetti Vladimir Rezun (kirjoittaja) ja toinen Kenttätykistön kadetti, joka saisi kolmen päivän kuluttua ylennyksen luutnantiksi. Molemmat olivat kärsimässä ansaitsematonta rangaistusta Kiovan päävartiossa – tarkemmin tyhjentämässä Kommunismi nimisen luksuskartanon paskakaivoa omenapuiden lannoitteeksi. Tämä ”keskustelu” on käyty noin vuonna 1967 Venäjän miehittämänä olleessa Ukrainassa.

Kuka tekee kommunismissa ”paskaduunit”?

”Nuorukaista [kenttätykistön upseeriksi valmistuva - jp] piti auttaa. Kaksi ässää olin jo heittänyt tuloksetta: ei sotakoulun lopettaminen, eikä pian tapahtuva vapautuminen päävartiosta tuottanut hänelle minkäänlaista iloa. Minulle jäi kuitenkin jonkinlainen usko miten saisin nostettua hänen mielialaansa paremmaksi. Päätin osoittaa mahdollisuudelle valoisasta tulevaisuudesta, kommunismista!

- Kuule sodanjumala!

- Mikä on?

- Tiedäthän, tykkimies, meillä on kyllä parhaillaan vaikeaa, vaan pian saapuu aika, jossa alamme elämään sellaisissa oloissa kuten tässä paratiisissa, kommunismin aikana. Se vasta on elämää! Eikö vaan?

- Miten me elämme? Paskankantoraami kädessä?

- Oi ei, enhän minä siitä, - olin murheissani hänen hengen karkeudesta.

- Kerron sinulle, että tulee aika, jossa me elämme sellaisissa paratiisipuutarhoissa, juuri ihmeellisissä linnoissa, joissa on uima-altaat, ympärillä ikiaikainen korpi, omenapuutarhat. Vieläkin parempi olisi kirsikkapuutarha. Kuuletko kuinka runollinen … Kirsikkapuutarha!!! Kuinka?

- Typerä olet, vastasi hän väsyneesti, typerä, ja vielä panssarimies.

- Miksi minä sitten typerä olen? – aloin vastustamaan. – Ei, lopeta nyt, miksi minä olisin typerä?

- Mutta kuka sitten sinun mielestäsi rupeaa kommunismissa elettäessä paskaa kuskaamaan? Nyt hiljaa, alamme pääsemään perille.

Se kysymys, niin yksinkertainen ja esitetty niin ivallisessa sävyssä, osui minuun kuten olisin saanut halolla päähän. Aluksi se ei tuntunut suinkaan ratkaisemattomana, kuitenkin se kysymys oli elämässäni ensimmäinen kysymys kommunismin suhteen, johon en löytänyt vastausta. Ennen sitä kaikki oli ollut täysin selvää: jokainen tekee työtä, jota haluaa ja niin paljon kuin haluaa – kykyjensä mukaan, mutta saa mitä haluaa ja niin paljon kuin haluaa – tarpeidensa mukaisesti. Oli täysin selvää, jos joku vaikkapa haluaa työskennellä metallurgina niin siitä vaan: työskentele yhteiskunnan ja itsesi hyväksi, olethan tämän yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Jos haluat opettajaksi: siitä vaan, meillä jokainen työ on kunniakasta. Haluat maanviljelijäksi: mikä voisi olla kunniakkaampaa kuin kasvattaa leipäviljaa. Tai haluat ruveta diplomaatiksi: ole hyvä. Vaan kuka haluaisi touhuta likaviemäreiden kanssa? Löytyykö tosiaankin joku, joka sanoo: kyllä, se on minun kutsumusammattini, enempään en pysty. Utopian saarella sitä tekivät pidätetyt, kuten me tässä. Vaan kommunismin aikana ei ole rikollisia eikä vankiloita, samoin ei ole päävartioita, eikä pidätettyjä, sillä ei ole perustetta suorittaa rikoksia – kaiken saa ilmaiseksi. Ota mitä haluat – se ei ole rikos, vaan tarve ja kaikki alkavat kuluttamaan tarpeidensa mukaisesti, se on kommunismin perusajatus. -- --

-- -- Nytkään ei ole sellaisia koneita, siten kommunismi on myös nyt mahdotonta, eikö vain? Ja kun koneita ei ole, pitää jonkun vieraan tonkia paskaa, vaan se, anteeksi vaan, ei ole mikään kommunismi. Oletetaan, että joskus luodaan sellaiset koneet, vaan jonkun pitää niitä koneita säätää ja korjata, sekään ei ole luultavasti erityisen miellyttävää työtä. Onko jollakulla tosiaan tarve pelkästään sellaista työtä tehdä? Oletko tosiaankin Marxin puolella työnjakamisen teoriassaan vai etkö sinä ole marksisti?

- Marksisti, maiskutin minä.”[i]

Eikö kommunismia tulekaan?

” – Kuule, tykkimies, mitä sinä arvelet, eikö kommunismia sitten tulekaan?

Hän jopa pysähtyi, ollessaan kuohuksissaan minun tietämättömyydestäni.

- Ei tietenkään!

- Mutta miksi sitten? Sinä olet hävittämätön kapinallinen! Neuvostovastainen! – Minä heitin raskaan paskaraamin maahan, haiseva velli valui pitkin kirkkaanvalkoista lunta ja graniittipolkua.

- P-kele, mitä sinä nyt teit! sylki tykkimies täydestä sydämestä. Nyt saamme viisi vuorokautta lisää. -- --

Siksi ei tule, että sitä samaa kommunismia eivät tarvitse meidän puolue eikä sen leninistinen Keskuskomitea.

- Valehtelet, kapinallinen!!! -- --

- Kuvittele nyt, että kommunismi on valmis huomenna aamulla.

- Se on mahdotonta, keskeytin hänet, - Aluksi pitää rakentaa materiaaliteknillinen perusta.

- Vaan sinä kuvittele, että vuosi 1980 on saapunut ja puolue on, kuten lupasi, sen perustan rakentanut. Mitä saa tavallinen lääninkomitean sihteeri siltä kommunismilta? No? Tarpeeksi kaviaaria? Vaan hänellä on sitä tarpeeksi nytkin. Auton? Mutta hänellä on kaksi Volgaa virka-ajoihin ja vielä yksi henkilökohtainen varalla. Lääkintäpalvelut? Hänellä on nytkin kaikki ulkomaiset lääkkeet. Elintarvikkeet? Naisia? Huvila? Kaikki se hänellä on jo olemassa. Siten meidän rakas kaikkein surkeimman lääninkomitean sihteeri ei hyödy kommunismista mitään. Mutta mitä hän voi menettää? Kaiken. Parhaillaan hän paistattaa suurta vatsaansa parhaissa Mustanmeren kylpylöissä, kommunismin ajalla kaikki ovat tasa-arvoisia kuten saunassa ja sillä rannalla heille ei enää riitä paikkoja. -- -- Kommunismin aikana hän menettää kaiken: huvilan, henkilökohtaisen lääkärin, palvelijat, turvamiesgorillat.”[ii]

Muoti kommunismissa?

Jos ollaan tasa-arvoisia niin kulkevatko kaikki samanlaisissa vaatteissa. Kiinassa kokeiltiin sellaistakin.

”Mutta mitä meillä tapahtuu kommunismissa? Jääkö muoti vaiko ei? Jos muotia ei tule, niin kulkevatko kaikki vankien toppavaatteissa? Puolueen mielestä ei. Vaan miten me pystyisimme varustamaan kaikki muodinmukaisilla vaatteilla, kun vaatteet ovat ilmaisia ja jokainen ottaa niin paljon kuin haluaa? Mistä saisimme kaikkia naisia varten tarpeeksi kettuturkkeja ja näätäturkkeja? Esimerkiksi Jakubovskin [Kiovan sotilaspiirin komentaja, armeijankenraali -jp] vaimo vaihtaa joka päivä soopeliturkkeja. Jos huomenna olisi kommunismi, miten saisit lypsäjä Marusjalle tehtyä selväksi, että hänen asemansa yhteiskunnassa on vähemmän arvokas? Marusja on nuori, anna hänellekin soopelinnahkoja, kultaa ja timantteja. Luuletko, että harppu Jakubovski luovuttaa omat timantit ja turkikset taistelutta? Juuri siksi he eivät halua, että huomenna tulisi kommunismi, ja koko luku.”[iii]

Viisi päivää lisää

Paratiisimaisessa kartanossa Kommunismi asui armeijankenraali Jakubovskin vaimo ja hän (vaimo) tuomitsi panssarikadetti Rezunille (Viktor Suvorov) ja kenttätykistöluutnantille viisi päivää lisää päävartioarestia paskakuorman kaatamisesta väärään paikkaan.



[i] Viktor Suvorov – Vabastaja; 2001; sivut 50-52

[ii] Viktor Suvorov – Vabastaja; 2001; sivut 52-54

[iii] Viktor Suvorov – Vabastaja; 2001; sivut 54-55

Muuta mukavaa

Etusivulle

free counter