Kankaanpää turvattiin Sampakoskella 220218

Edellinen artikkelini Suomen Vapaussodasta teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.

Sampakoski

”Perjantaina helmikuun 22 p:nä käytiin Sampakoskella (peninkulman päässä Lavian pohjoispuolella) taistelu, joka lopullisesti vapautti Kankaanpään punaisten vastaisista ahdisteluista. Ympäristöön lähetetyt tiedustelijat tiesivät kertoa, että Vihteljärven ja Lavian välillä oli n. 200 punaista majoitettuna Niemen kylään ja yhtä monta Sampakoskelle. Viimemainittuja lähdettiin yllättämään luutnantti A. Lyytisen johdolla. Päivän koittaessa lähti vajalukuinen 4. komppania ja osia 3. komppaniasta n. 85 miehen vahvuisina etenemään Sampakoskea kohti. Tultua kilometrin päähän Sampaan talosta nähtiin vahva vihollisjoukko marssimassa Kankaanpäähän päin. Sitä vastaan suunnattiin konekiväärituli, jolloin enimmät punaisista lähtivät pakenemaan Suuriniemen taloa kohti. Valkoiset levittäytyivät nyt ampumaketjuun maantien oikealle puolelle metsikön laitaan ja rupesivat verkalleen etenemään. Mutta tuskin oli ketju ehtinyt erään Sampaan ja Laurilan talojen välimailla ulosputkahtavan metsännokan kohdalle, kun vihollinen yht’äkkiä avasi räiskyvän kivääri- ja konekivääritulen ja kävi sekin puolestaan hyökkäämään. Maaston laadun vuoksi oli rintama venynyt liian pitkäksi ja heikoksi, melkeinpä kiilan muotoiseksi. Sen kärkeä vastaan kohdisti vihollinen nyt hyökkäyksensä. Asema oli vaarallinen ja käsikahakka näytti odottavan.”[i]

Rivakat vastatoimet

”Tilanne pelastettiin kuitenkin rivakoilla vastatoimilla valkoisten taholta. Eräs etulinjassa makaava sotilas E. Oksanen, joka oli kuulu monista sodan kuluessa suorittamistaan uroteoista, aiheutti ensimmäisen hämmingin vihollisen riveissä viskaamalla niitä kohti joukon mukaan varustamiaan käsikranaatteja. Samanaikaisesti avasi tri Loimarannan johtama konekivääri, joka oli siirretty oikealle sivustalle, murhaavan tulen aivan lyhyeltä matkalta. Sittenkun vielä oli saatu avuksi nelisenkymmentä miestä 2. ja 3. komppanioista, johti jääkäri Isopuro valkoiset hyökkäykseen, joka kerrassaan mursi vihollisen vastarinnan. Silmittömässä pakokauhussa tungeksivat punaiset metsästä ulos aukealle. Konekiväärituli kirjaimellisesti niitti niiden rivejä, kun syvä ja pehmeä lumi hidastutti niiden pakenemista.”[ii]

Tappiot

”Vihollinen oli lyöty. Sen mieshukka nousi n. 80 kuolleeseen ja 6 vankiin, ja sotasaaliiksi saatiin yli 60 kivääriä, 1 konekivääri, tuhansittain panoksia y.m. Valkoisista kaatui 5 ja haavoittuneeksi ei merkitty ainoatakaan.”[iii]


[i] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 436-437

[ii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivu 437

[iii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 437-438

Vapaussota

Etusivulle

free counter