Hanko, sillanpää Suomen valloittamiseksi

Venäjä vaati Hankoa itselleen tukikohdaksi jo ennen Talvisotaa käydyissä Suomen ja Venäjän välisissä neuvotteluissa.

Venäjä perusteli vaatimustaan sillä, että Hankoon ja Suomenlahden toiselle puolen Viroon sijoitetuilla rannikkotykeillä Venäjä saa suljettua Suomenlahden hyökkääjiltä - puolustettua Pietaria.

Kun Suomi ei suostunut Hangon ”vuokraamiseen”, niin Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun aloittaen Talvisodan.

Talvisodan avulla Venäjä sai miehitettyä Suomen Hangon - mutta kuinka ollakaan Venäjä ei edes aloittanut järeiden rannikkotykkiasemien rakentamista Hankoon (sulkemaan Suomenlahtea). Se vaatimus oli vain veruke, jotta Venäjä saisi sillanpään Suomen mantereelle Helsingin länsipuolelle. Siten Venäjä pääsisi hyökkäämään Helsinkiin sekä idästä, että lännestä.

Suorin lainauksin

Tunnetaan Stalinin sanat Talvisodan jälkeen, kun hän esitti tyytyväisyytensä siihen, että nyt Venäjä voi iskeä Helsinkiin sekä Viipurista, että Hangosta - mutta älkäämme tyytykö Stalinin puheisiin.

Tarkastellaanpa väitettäni suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein.

”Rannikkotykkipattereita siellä [Suomenlahdella - jp] rakennettiin reaalisesti: ylijäreää 16-tuumaista (406 mm) neljän tykin patteria Viroon, 180 ja 305 mm pattereita Osmussaareen, 254 mm patteria Russaröön, 180 mm patteria Saarenmaalle ... mutta Hankoon ei rakennettu mitään.

Hangon laivastotukikohta oli jotenkin kummallinen. Sinne ei tukeutunut milloinkaan suuria pinta-aluksia (hävittäjä tai suurempi). Vuoden 1941 kesäkuussa Hangosta vietiin pois sinne aiemmin tukeutunut torpedoveneiden 1, prikaati ja sukellusveneiden 8. laivue, sen jälkeen Hankoon jäi vain seitsemän pientä vartiovenettä.

Sen laivastotukikohdan maavoimat olivat sen sijaan verrattoman vahvat. Hangossa sijaitsi 8. Erillinen jalkaväkiprikaati (kaksi jalkaväkirykmenttiä ja yksi tykistörykmentti, erillinen hyökkäysvaunupataljoona, kaksi erillistä konekivääripataljoonaa ja muita joukkoja).

8. ErPr perustettiin legendaarisen 24. Rautadivisioonan joukkojen pohjalta. Se divisioona oli yksi puna-armeijan parhaista. 1. tammikuuta 1941 8. ErPr vahvuuteen kuului 10 701 ihmistä, 513 hevosta, 886 autoa, 219 traktoria, 24 kpl 76 mm tykkiä, 24 haupitsia (12 kpl 122 mm ja 12 kpl 152 mm), 16 kpl 45 mm pst-tykkiä, 102 kranaatinheitintä, 113 raskasta konekivääriä ja 303 pikakivääriä. Hyökkäysvaunupataljoonan aseistuksena oli 36 kpl T-26 hyökkäysvaunua ja 13 amfibiopanssarivaunua T-37. Huomiota kiinnittää epätavallisen korkea moottoroinnin taso verrattuna yleensä puna-armeijan jalkaväkijoukkoihin - joka kymmenes prikaatin taistelija oli ajoneuvon kuljettaja, 64 tykkiä varten oli 219 tykinvetäjää (telaketjuilla).

Sen 8. ErPr lisäksi Hangossa oli neljä rakennuspataljoonaa, kaksi pioneeripataljoonaa, kaksi rautatiepataljoonaa ja yksi insinööripataljoona [? - jp, ehkä tarkoitetaan kahta taistelupioneeripataljoonaa ja yhtä linnoitusrakennuspataljoonaa]. Niiden joukkojen avulla tehtiin suuri joukko sotilaallisia rakennustöitä: rakennettiin 190 asepesäkettä, neljä kilometriä leveälle kannakselle, joka yhdistää Hangon niemen Suomen mantereeseen, kaivettiin panssarieste, jota vahvennettiin miinakentillä ja piikkilankaesteillä.

Sodan alkaessa rakennus- ja linnoitusrakennusjoukoista perustettiin vielä yksi jalkaväkirykmentti (219.R). Päätös »kiväärien ja konekiväärien varaamisesta 5000 miestä varten, rakennus- ja huoltojoukkojen aseistamiseksi» tehtiin jo 15.6.1941.

Rannalla oli myös tykit. Veneitä vastaan rannalla oli 24 kpl puoliautomaattista 45 mm tykkiä 21K. - - Lisäksi Hangossa oli vielä avoasemissa kilvellä varustettuja 130 mm tykkejä 9 kpl ja 100 mm tykkejä kolme.

Hangon tukikohdan pääaseistuksena oli kaksi raskasta rautatiepatteria: nro 9 vahvuudessa oli kolme 305 mm ja nro 17 vahvuudessa neljä 180 mm tykkiä. 12-tuumaiset (305 mm) rautatietykit TM-3-12 kantoivat epävirallista nimitystä ”kuivanmaan taistelulaiva”. Kauhistuttava ase viskasi 17 m pitkästä putkesta ulos 470 kg painavan kranaatin 29 km etäisyydelle tai ns. pitkän kantaman kevyen kranaatin 44 km etäisyydelle. Sen kevyen kranaatin paino oli 314 kg (vertauksena huomioimme, että siihen aikaan eniten käytetyt Venäjän lentopommit painoivat 50 ja 100 kg). - -

Valtavan suurella, monimutkaisella ja äärettömän kalliilla rautatietykkien kompleksilla oli yksi oleellinen puute - rannikkotykkipatterin rooliin, eli kaksintaisteluun vihollisen suurten laivojen kanssa se ei käytännössä sopinut.

Sillä äänekkäällä rautatiekompleksilla ei ollut minkäänlaista panssarointia, se oli avoin »kaikille tuulille» ja yhdeksää rautatiellä seisovaa valtavan suurta lavettia oli mahdotonta naamioida. Mahdollisuuksia ehjäksi jäädä vihollisen panssaroitujen pääkaliiberin tykkien kanssa kaksintaistelua pitäessä ei käytännössä ollut. Samoin rautatiepatteri oli suojaton myös lentorynnäkköjä vastaan. Se saattoi kuitenkin liikkua rautatietä pitkin.

Kaikesta yllä olevasta on arvattavasti tarpeeksi, jotta ymmärtäisi, millaisia tehtäviä Hangossa sijaitsevan laivastotukikohdan piti Venäjän sodanjohdon mielestä täyttää tulevassa sodassa. Historioitsijoiden onneksi arkistoissa on säilynyt dokumentit, jotka lopullisesti päästävät meidät tarpeesta tehdä minkäänlaisia oletuksia. Leningradin sotilaspiirin esikunnan direktiivissä Hangon tukikohdalle sanotaan:

”Yleiset tehtävät:

1.     Torjua vihollisen tunkeutuminen niemelle niin maalta kuin mereltä.

2.     Torjua maihinnousu mereltä ja maahanlasku ilmasta.

3.     Varmistaa saapuvien joukkojen maihinnousu ja keskittyminen Hangon satamassa.

Puna-armeijan ylijohdon operatiivisissa suunnitelmissa (joista kerrotaan myöhemmin) oli määrätty yhden - kahden jalkaväkidivisioonan paiskaaminen Hankoon »sodan ensimmäisinä päivinä». [varhaisemmassa suunnitelmassa yksi ja myöhemmässä kaksi divisioonaa - jp]

Sen operaation varmistamiseksi luotiinkin Hangon laivastotukikohdan linnoitus- ja asejärjestelmä. 8. ErPr:n (käytännössä moottoroitu prikaati) piti varmistaa maihinnoususillanpään koskemattomuus ja sitten liikkua saapuneiden yhtymien kanssa eteenpäin, Suomen alueen syvyyteen. Arvokkaita rautatiepattereita ei suinkaan viety Hankoon sattumalta tai vahingossa - tehokkaiden tykkien tulella niiden piti pyyhkiä maan päältä Suomen linnoitukset, sekä murskaamaan Helsingin satama ja kaupunki.”[i] Jollekulle voi pasahtaa päähän ajatus, ettei Hangosta yltänyt tulittamaan Helsinkiä - no, ei tietenkään, juuri siksi pitikin olla rautatiepatterit, eikä maahan kaivettuja tornitykkejä.

Kaksi divisioonaa

Direktiivin päivämäärällä 25.11.1940 mukaisesti Hankoon piti hyökättämän Virosta kahden divisioonan voimin.[ii]

Venäjän Baltian laivaston tehtävänä: ”Varmistaa kahden jalkaväkidivisioonan paiskaaminen Hankoon Viron pohjoisrannikolta, samoin suuren maihinnousuosaston maallevieminen Ahvenanmaalle ...”

Arkistot

Mark Solonin valittaa samassa yhteydessä, että Venäjän arkistot ovat edelleen (vuonna 2010) suljettuja koskien vuoden 1941 ensimmäistä puoliskoa, joten ei ole varmuutta miten Venäjän suunnitelmat ovat kehittyneet sen 25.11.1940 ja 22.6.1941 välisenä aikana.

Valitan itse samaa asiaa. Jokainen ajatteleva ihminen voisi päätellä mielessään miksi tämä salaaminen edelleen jatkuu.