Georgian sodan vuosipäivän varjot

Kansainvälisen Puolustustutkimuskeskuksen analyytikko Kaarel Kaas kirjoitti 7.8.2009 Postimees-lehdessä artikkelin, otsikolla jonka voisi vapaasti suomentaa Georgian sodan vuosipäivän varjot. Se on erinomainen, analyyttinen, artikkeli joka sietäisi julkaista kokonaankin suomeksi, mutta minä suomennan siitä tähän vain osittaisen lainauksen:

Moskovan käyttäytymisjälki Georgian suunnalla on entinen

Tänään vuosi sitten, hieman ennen keskiyötä Georgian joukot aloittivat sotilaallista operaatiota ns. Etelä-Ossetiassa. Sillä hyökkäyksellä oli kaksi tavoitetta. Ensiksi lamauttaa separatistisen alueen pääkaupungista Tshinvalista Georgian joukkoihin ja asutuskeskuksiin suunnattu raskaiden aseiden tulitus, sekä toiseksi pysäyttää samana päivänä Georgian ja Venäjän valtiorajan ylitse [oikeammin alitse Rokin  tunnelin kautta - jp] ns. Etelä-Ossetiaan tunkeutuneiden suurien Venäjän yhtymien eteneminen.

Etnisten georgialaisten asuttamat ns. Etelä-Ossetian kylät olivat olleet jo noin viikon verran Tshinvalista ja sen lähiympäristöstä lähtevän kranaatinheitin- ja kevyiden aseiden tulituksen alaisena sekä ihmisuhrien määrää niin rauhallisten asukkaiden kuin myös sotilaiden joukossa laskettiin kaksinumeroisena lukuna. Raskaiden aseiden tulta johdettiin myös Tshinvalissa sijaitsevalta Venäjän "rauhanturvaajien" tukikohdan alueelta - ainakin sitä väittivät paikalla olleet venäläiset toimittajat. Etelä-Ossetian "tasavallan" johdon oli ottanut jo vuosia sitten Venäjän tiedustelu-upseerit ja sotilaat. Jutut "kontrolloimattomista" separatisteista ovat legenda.

Venäjän joukkojen kolonnien tunkeutuminen ns. Etelä-Ossetiaan pani silloin Tbilisin valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta: tehdäkö epätoivoinen yritys seisoa oman valtion kansainvälisesti tunnustettujen rajojen puolesta, vaiko katsoa kädet taskussa päältä, miten vähintäänkin päivän tai kahden kuluttua maakunta on de facto Venäjän joukkojen miehittämää aluetta. Ja se tarkoittaa - ellei pysyvästi, niin ainakin kymmeniksi vuosiksi.

--

Georgiassa ja lännessä luultiin: Moskova yrittää vähintäänkin muodollisesti käyttäytyä lännessä hyväksyttävien tapojen mukaisesti, että täysimittainen sota omaa naapuria vastaan ja kansainvälisesti tunnustettujen rajojen muuttaminen voimakeinoin on epäuskottavaa. Tavallisen likaisen konventionaalisen sodan aloittaminen ja sen laajentaminen koko Georgian alueelle takasi siten Moskovalle strategisen yllätyksen.

Tietenkään se ei ollut mitään uutta auringon alla ja lähestulkoon samaa skenaariota Venäjä on käyttänyt aiemminkin. Vuoden 1992 heinäkuussa alkoi samaa kuviota seuraten konflikti, joka päättyi Moldovalle Transnistrian alueen menetykseen.

Venäjänkielisen vähemmistön asuttamalla Transnistrian alueella tapahtui matalan intensiteetin hyökkäyksiä Moldovan joukkoja sekä asutuskeskuksia vastaan kunnes silloinen Moldovan presidentti Mircea Snegur joutui valitsemaan: perääntyäkö jatkuvasti ja lopulta luopua osasta aluetta vaiko aloittaa sotilaallisia vastatoimia. Snegur valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Kuitenkin Venäjän ylivoimaiset joukot sekaantuivat välittömästi "aggressorin rauhoittamiseksi" sekä "rauhaan pakottamiseksi", tuloksena oli Transnistrian miehitys Venäjän joukkojen toimesta sekä Moldovan valtion epävakaudessa pitämisessä tehokkaasti auttava jäädytetty konflikti.

Täsmälleen saman kuvion avautumista - niin banaalilta kuin se tuntuukin - voimme seurata parhaillaan, vuoden kuluttua viimevuotisen Georgian sodan puhkeamisesta. Heinäkuun viimeisistä päivistä lähtien Venäjän puolelta on jatkuvasti tullut tiedotteita Georgian valmistelemasta "aggressiosta", niistä viimeisin keskiviikkona venäjän yleisesikunnan päällikön varamiehen  Anatoli Nogovitsinin suusta. Niiden tarkoituksena on valmistella Venäjän yleisöä mahdolliseksi konfliktiksi sekä painostaa Tbilisiä psykologisesti. Miksi Georgian  pitäisi hyökätä Abhasiassa ja ns. Etelä-Ossetiassa sijaitsevia ylivoimaisia Venäjän joukkoja jää tietenkin käsittämättömäksi.

Viimeisen viikon kuluessa Moskovan infoagentuurit ovat tiedottaneet väitettävästä Tshinvaliin osuneesta tykistötulesta. Informaatio, jonka paikalla olevat EU-tarkkailijat kumoavat ja joka luonteeltaan tuo mieleen tiedotteet Venäjän kylien ampumisesta Suomen tykistön toimesta vuonna 1939. Samaan aikaan Venäjän joukkojen kontrollissa olevalta alueelta on toistuvasti ammuttu Georgian sisäministeriön joukkojen asemia.

Venäjän joukot ja niiden osseeteista apujoukot ovat aloittaneet ns. Etelä-Ossetialle kuuluvilla rajapylväillä merkkaamaan georgialaisten kyliä Tbilisin kontrollissa olevilla alueilla. Se toiminta ei ole sattumaa ja sillä on kaksi tavoitetta - testata lännen julkista reaktiota sekä pakottaa Tbilisi reagoimaan. Viimeksimainitulla on vain huonoja vaihtoehtoja.

Tuollaisen toiminnan vastustaminen käynnistää eskalaation, jossa seuraavina askeleina voi olla aseelliset selkkaukset ja sen jälkeen esimerkiksi Venäjän joukkojen työntyminen miehitetyiltä alueilta muodostamaan uusia puskurivyöhykkeitä - eli miehittämään uusia Georgian alueita tekosyynä "tasavaltojen" turvallisuuden takaaminen. Toisena vaihtoehtona on olla reagoimatta ja joutua opposition syytösten kohteeksi Georgian alueiden vapaaehtoisesta luovuttamisesta venäläisille.

--

Eskalaatiosykli ei ole suinkaan ohitse. 7.8.2009 edelsi kolme jännitteistä viikkoa.

http://www.postimees.ee/?id=150260

Georgia

Etusivulle

free counter